Kilojen karsiminen taas tauolla

Häpeäkseni myönnä, että olen ollut todella laiska liikkuja viime aikoina. En ole oikein saanut sitä kunnon potkua millä lähtisin liikkeelle. Tuntuu, että työasiat ovat viime aikoina verottaneet rutkasti kaiken liikenevän energiani. :(
Itseinhon piiskatessa mieltäni ajattelin, että jotenkin sitä on vain pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää löytää taas se hyvä ruoka- ja liikuntarytmi kuin ennen leikkausta. Ehkäpä hiilareiden mättäminen surutta onkin yksi osasyy tolkuttoman väsyneeseen ja jumittavaan olotilaani. Huomaa, että vaatteetkin taas vähän kiristävät tavallista enemmän kun turvotus vaivaa (siis muulloinkin, kuin nyt naistenvaivojen aikana).

Rinnat ovat olleet viime aikoina kipeämmät. Öisin on vaihdettava asentoa, kun kyljen puolelle sattuu. Rinnanaluspoimuissa kipristelee välillä, enkä ole nyt silikoniteippien kanssa jaksanut tapella. Rinnat ovat muutenkin olleet nyt aremmat. Arvet ovat muuten siistit, mutta ovat aika punaiset ja hieman leveät joistain kohdin rinnanaluspoimussa. Ajattelin, että jos jaksaisin vain käyttää Bio-oilia ja ehkä teippiä "pahimmissa" kohdissa. Arvet sinänsä eivät minua haittaa, niitähän on muutenkin tullut matkan varrella vähän sinne tänne. :D

Olen pohtinut sitä mahdollista tulevaa operaatiota siihen toiseen rintaan. Tuleeko rinnasta enemmän toisen kaltainen uudelleen käsittelyn jälkeen? Entä, jos jostain syystä jätän homman väliin ja kadunkin sitä myöhemmin? Tällä hetkellä olen toki sitä mieltä (tai siis päättänyt), että otetaan vain toisesta vähän liikoja pois. En minä tuota ukkoani ole kiinnostunut miellyttämään, vaan se on oma rintani jota joudun jatkuvasti kantamaan. Olkoot tyytymätön, jos ei kelpaa. Olen kuitenkin niin monta vuotta joutunut kärsimään vaivoistani, että vien kyllä loppuun sen minkä olen aloittanutkin. Ei parit sairaalareissut enää tässä tilanteessa tunnu missään, kun se pahin on kuitenkin jo ohitse. ;) Ja tuskin tarvitsee enää Ähtäriin asti lähteä, että jos ihan tuonne Seinäjoen keskussairaalaan saisi mennä sitten itsensä hoidatuttamaan.

Löysin artikkelin ja samalla nimenkin sairaudelle eli rintojen hyperplasia (jos en nyt ihan hakoteille joutunut), joka siis tarkoittaa seuraavaa:

Hyperplasia (liikakasvu) tarkoittaa solumäärän lisääntymistä johtaen elimen normaalia suurempaan kokoon. Solut ovat normaalin näköisiä ja kokoisia.

 Eli solujen hyvänlaatuinen liikakasvu. Sen vuoksi yleensä ilmeisesti mammografiakin on paikallan sen lisäksi, että tutkitaan rintojen koostumus, mutta myös mahdollisten pahanlaatuisten solujen poissulkemiseksi.

Artikkeli hyperplasiasta

Varoitus! Tissikuvia!

Rinnat viikon sisällä leikkauksesta

3kk leikkauksesta, rinnanaluspoimu

3kk leikkauksesta

Eli ylin on otettu kotiutumisen jälkeen. Katselin, että tissit ovat painavan kudoksen takia olleet tuossa jossain teippien kohdalla. Hitsit kun ne on olleetkin painavat. Ja pelkään että kudokset lähtevät taas leviämään, vaikka kirurgi sanoikin että ne eivät enää leikkausen tulisi takaisin. Kyllä on ihmisellä välillä pelkoja. Alempana sitten kuvaa arvesta rinnanaluspoimussa ja siitä ylöspäin. Viimeinen kuva au naturel (hienojen joulutähtien kera höystettynä). ;D Omaan silmääni ainakin osuu tuo että täältä päin katsottuna tuo vasen tissi on isompi kuin tuo toinen. Mutta sen pohtiminen on sitten helmikuussa, kun pääsen kirurgin tarkasteltavaksi. Olen toki miettinyt että minkälainen operaatio se rasvaimu on ja millainen lopputulos tulisi olemaan.

Varsinkin lähempänä kainaloita olevat saumat kutisevat välillä ja leikkausarpia kihelmöi silloin tällöin milloin mistäkin. Ei ole pitkäkään kun nyppäsin tikin palasen irti. Itseäni inhottaa hieman nyppiä jotain ylimääräistä irti sisuksistani, erityisesti silloin kun se puolentoista sentin pituinen lanka lähti vihdoinkin irti sisuskaluista. Ostin Mepiform-silikoniteippiäkin rinnan alle laitettavaksi, kun tuntuu että siellä arvenkasvu on hieman vilkkaampaa enkä halua että arvet olisivat muutaman kuukauden päästä kauhean levenneitä. Ei vain ole tuokaan teippi mitään halpaa huvia, kun kolme liuskaa ostin ja kaikki sain menemään vaikka saksinkin ne kapeammiksi suikaleiksi.

Muutoin parantuminen on mennyt hyvin. :)

Nyt on uusia liivejä!

Olen ollut nyt työharjoittelussa, joten jäänyt hetkesi tämä bloggailu. Mutta onpahan jotain uutta kerrottavaakin. ;)

Keskiviikkona marssin vihdoinkin liivien erikoisliikkeeseen. Miellyttävä täti-ihminen vain vilkaisi päälleni ja nappasi muutamat liivit minulle sovitukseen. Ehdin varmaan kokeilla vain 3 eri rintaliiviä, kun löysin jo suosikkini ja heti oman koon. Marie Jo-merkkiset ja kuulemma viimeisintä mallistoa, joten ollaan nyt samalla sitten muotitietoisiakin alusvaatteiden osalta. (Marie Jo - Camille). Hihnatkin saa vaikka mihinkä eri asentoihin. :D Nykyinen kokoni on siis 85D, ja hyvin menee yhden koon liivit päälle vaikka toinen rinta on edelleen isompi. Olisin toivonut tietysti C-kuppia, mutta parempi tämäkin kuin F/G-kuppi. Ja minä kun olin kuukausi aiemmin hikoillut puoli tuntia lähikaupan sovituskopissa löytämättä omaa kokoani. Ajattelinkin, että maksoi mitä maksoi, että löydän vain hyvin istuvan ja oikean koon itselleni (maksoi liivi+housut-setti siis 137€). Kyllä kannatti. Käväisin sitten innoissani katsastamassa vielä Lindexin ja H&M:n tarjonnan. Lindexistä löysin yhdet mukavat liivit, mutta H&M:sta en löytänyt itselleni mitään kun koot loppuivat monesti C-kokoon.
Laitankin tähän kuvia löydöistä:

Marie Jo -liivit

Lindexin liivit, väri sinivioletti ja puolessa kupissa musta pitsi

Olen kuitenkin sen verran onnellinen noista liiveistä, että saatanpa käydä tässä ennnen joulua ostamassa vielä parit lisää. ;) Sairaalan liivit lentävät nyt vihdoin roskiin! <3
Hassua katsoa tuota ylempää kuvaa ja ajatella että painavat rintani kaikkine kudoksineen on roikkunut suunnilleen tuonne kuvan alareunaan asti., ehkä hieman pidemmällekin Ja kaikki se piti aina kerätä kasaan ahdistaviin liiveihin jotka eivät pitäneet rintoja paikallaan, nännitkin sai aina asetella "oikeaan paikkaan". Nyt saa liivit pukea hups vain päälle, eikä tarvitse mitään asetteluprosessia. :D
No olen toki huomannut yhden asian, että minusta on tullut hieman viluinen sen jälkeen kun osa noista "lämpöpattereista" on poistettu. Ihan mystinen juttu.

Koska liiveihin meni pieni omaisuus, joudun siirtämään fitnesskenkien ja urheiluliivien hankintaa vielä eteenpäin. Kuntosalilla en ole koko viikkona jaksanut käydä, koska tämän viikon työharjoittelupaikka (jossa olen toimunut lähinnä tiskaajana/siivoojana) on vienyt kaikki mehut. Mutta ehkäpä tässä viikonlopun aikana saisin taas asian rullaamaan, eikä ensi viikko ole niin raskas kun palaan takaisin edelliseen työharjoittelupaikkaan.

Päivästä toiseen...noin kuukausi ja 1,5 viikkoa jo leikkauksesta

Mihin tämä aika rientääkin? Tuntuu, että leikkauksestakin on jo ikuisuus. :D

Olin toissapäivänä kuntosalilla. Positiivisinta oli se, että kipuja ei enää tullut. Pienempi rinta vähän turvotti kevyen punttailun jälkeen, mutta turvotus oli poissa jo seuraavana päivänä. Kyllä, toinen puoli on edelleen huomattavasti isompi kuin toinen. :/ En ole nyt niin tarkkaan tutkaillutkaan, että olisiko edes pienintäkään merkkiä kutistumisesta. Pitänee katsella sitten ennen nukkumaanmenoa peilistä tilannetta.
Ja rintojen alueella iho kuivuu ja kutisee. Pyydinkin ukkokultaa tuomaan tullessaan Bio-oilia kaupasta, jos jaksaa. Luulisi öljypohjaisen "arpivoiteen" auttavan tuohon ihon hilseilyynkin.
Kyljellään nukkuminen onnistuu jo hyvin ns. "pienemmällä puolella", toisella kyljellä on hieman vaikeuksia.
Odottelen kovasti pääseväni juoksulenkeille, mutta budjetti ei tällä hetkellä annan myöten hankkia tukevia urheiluliivejä...enkä kyllä edelleenkään tiedä nykyistä kokoani. Pitäisi päästä kaupunkiin erikoisliikkeeseen.

Olen taas aloitellut uutta laihdutuskuuria hiljalleen. Karpimpaan suuntaan taas ruokavalio ja enemmän liikuntaa. Tosin parin yön lyhyillä unilla ei tänään paljoa huvittanut mikään kuntosali. Haluan vain nukkumaan heti kun se on mahdollista. :( Toivottavasti edes muutaman kilon saisin vielä karistettua...
Kun on todella väsynyt, herkut houkuttaa enemmän, mikään ei huvita, kaikki ottaa vähän päähänkin eikä halua edes ajatella huomista. Onneksi se on vain ohimenevä ilmiö joka hoituu kunnon yöunilla.
En käsitä miten olen pysynyt hengissä aina, kun unettomuuskausi on iskenyt päälle. :O

Edelleen liikkumaton

Ottaa päähän, kun en ole päässyt kuin kerran tässä kuussa salille. Viikonloppuna nukuin niskani niin jumiin, että kiukuttaa ja väsyttää vain aamusta iltaan tämä älytön särky niskassa ja päässä. Tuntuu, että se ei ota millään hellittääkseen. Rintojakin vihloo edelleen "päätysaumoista". Toinen rinta on yhä isompi kuin toinen.
Rintsikkaostoksista on siis turha edelleen haaveilla. Uskoisin, että ensi viikko on taas vähän parempi, toivottavasti jo loppuviikko. Tämä kivulias olotila on vain niin piinaava.... :(

Liikkuminen aloitettu, aikaa tasan 4 viikkoa leikkauksesta

Tulipa vähän päivitettyä tämän blogin ulkoasuakin, on hieman tuollainen syksyinen teema. Täällä onkin varmaan syksyteema seuraavan kuluvan vuoden ajan. ;)

Harmi etten ole tajunnut ottaa ennen ja jälkeen -kuvia, mutta onneksi netti on niitä kuva täynnä. Esimerkiksi googlettamalla kuvahakuun breast reduction surgery before and after löytyy aika kattavasti kuvia. Suomenkielisellä haulla ei löydy kuin muutama kuva.

Havainnollistava kuva ankkuritekniikasta

Kävin eilen kuntosalilla tekemässä tunnin treenin. Koitin crosstrainerillä liikuttaa käsiäkin, ei hyvä, tyydyin sitten pitelemään käsiäni vain liikkumattomissa keskikapuloissa. Tein erilaisia jalkaliikkeitä, nostin hieman kevyitä puntteja, askelkyykkyä pienen levypainon kanssa ja vatsalihasliikkeitä olkavastuksien kanssa (lopuksi oli hieman kivuliasta). Hieman haavoja kyllä kirveli ja tissejä pikkuisen ulkosivuilta jomotteli.
Hyvin silti käsien liikeradat jo toimivat, kurkotellessa voi tulla välillä raja vastaan lähinnä kylkikipuna/jumittumisena.

Näin unta, että tunnustelin rintojani ja että ne olivat turvonneet älyttömästi ja heräsinkin lievään kipuun (olen kerran jo herännyt samaiseen uneen aiemminkin). Hieman rinnat olivat kieltämättä turvoksissa päivällä tapahtuneesta rehkimisestä. :/ Nousin lopulta klo 4.30 ottamaan Panadolin ja sain jotenkin jatkettua vielä sinne klo 6.30 saakka. Tänään aionkin mennä vain pyöräilemään, säästä riippuen joko ulkoilmaan tai kuntosalille. Ja huomenna keskityn vain jalka/keskivartalotreeniin salilla. En uskalla vielä lähteä jumppailemaan, kun ei ole tukevia liivejäkään hankittuna. Ehkä ZumbaGoldiin voin mennä, jos aikataulu vain sopii ensi viikon ohjelman (eli työkkärin kurssin) kanssa yhteen.

Olen koittanut vähän taas tsempata tuon ruokailun suhteen, ettei tulisi vedettyä kauheasti herkkuja (kuten tässä kotona löhötessä on tullut sorruttua). Coca Cola Zeroa vedän ihan liikaa, melkein yhen ison pullon siltä istumalta kun vauhtiin pääsen. Sen ostamista olen myös koittanut rajoittaa, ei tule juotua jos sitä ei ole aina kaapissa. :D

Kirurgin tarkastuksessa käyty

Eli tänään kävin nyt sitten sairaalassa poistattamassa sulamattomat tikit ja kirurgin arviossa.
Tapasin silloisen huonetoverinikin, joka leikattiin samana päivänä kuin minäkin. Hänellä oli toipuminen mennyt hyvin, kuulemma kainaloiden alta vain kipeä (hänellä kun oli leikattu pidemmällä matkalla rinnan alta).

Oma tuomioni oli, että enimmät rintsikkaostokset saa siirtää vielä toistaiseksi. :(
Luultavasti siihen isompaan tissiin on tullut jossain vaiheessa verenpurkauma sisälle ja menee nyt sitten oma aikansa ennenkuin rykelmä liukenee. Helmikuun alkuun tulee tarkastusaika uudelleen. Jos mitään edistystä ei ole tapahtunut, niin rinnalle saatetaan tehdä jotain. Kirurgi ehdotti rasvaimua rinnan toiselle puolelle kokoeron tasaamiseksi. Mutta katsotaan nyt sitten mihin suuntaan tämä menee ja päätetään toimenpiteistä sitten vasta.

Harmittaa tietysti hieman, etten voi vielä pahemmin rintsikoita ostella. Toki ostan ehkä parit joita voin vaihdella (pitääkö nyt ostaa sitten sellaiset joissa on toppaukset joilla tasata kokoeroa?) ja lisäksi urheilurintsikat. Ostan sitten joskus myöhemmin rintsikoita, jos ja kun tämä toinen tisu toipuisi tästä episodista.

Mutta päällisin puolin on kuitenkin ihan positiivinen mieli näistä pienemmistä rinnoista ja toivottavasti paraneminen jatkuu yhtä hyvin kuin tähänkin asti. Olo on kuin mitään isoja rintoja ikinä olisikaan ollut, että ovat kyllä jo niin menneisyyttä minun mielessäni. Uusia tissejä on kateltava lähes joka ilta peilistä, eka kerta elämäs kun tulee katseltua jotain vartalon osaa itsessään näinkin tiiviisti. ;D

Huomenna olisi tarkoitus palata kuntosalille, kun sain luvan jatkaa normaalia elämääni. Tukevat urheiluliivit on hankittava ja tietty uudet salikengät. Onneksi kuntosaliharjoituksissa liivien ei tarvitse olla NIIN napakat.
Operaatio Läskilöllyt Pois jatkukoon! Jos saisi edes hieman noita raskauksissa venyneitä kurttuisia reisiä ja vatsaa kiinteämmäksi...;)

Reilu 3 viikkoa leikkauksesta

En olekaan nyt ehtinyt tällä viikolla niin päivittää tätä blogiani. Mitä lie kiireitä ollut. :D

Alkuviikon olin todella kipeänä. Luultavasti alkaneet menkatkin vaikuttivat vahvasti. Tuntui, että haavoja kirveli ja kiristi, muutenkin koko rintamus oli kipeänä. Hermot etsiskelivät taas paikkaansa, kun tunsin väreilyä. Välillä on myös ollut outoja tuntemuksia, kuin toinen puoli "valuisi". Mutta tässä loppuviikosta olenkin ollut jo paremmassa kunnossa. Ainut, että ihan kuin olisin saanut iskun kummallekin puolelle kylkiluihin. Tulehduksia ei onneksi ole tullut, vaikka hieman pessimistin vikaisena sellaista itselleni odottelin. :)

Alkuviikolla huomasin siimatikin solmun auenneen kyljessäni, pari langanpäätä törrötti vierekkäin ihon alta. Kokeilin vetää langasta ja huomasin toisen päädyn vetäytyvän mukana, ja koska siima näytti olevan sen verran "pinnalla" niin nyppäsin koko langan pois. Ja minua alusta asti vaivannut langanpätkä toisessa kyljessä lähti myös eilen vähän puolivahingossa. Kokeilin, että vieläkö lanka on tallella ja kevyesti sitä nykäisin ja sekin hökötys lähti helpotuksekseni pois. Oli ollut sulamattomana sisuksissani vielä sellaisen sentin verran, sen ulkona roikkuvan sentin lisäksi. Lopuista pääsenkin eroon ensi tiistaina.

Eriparisuus vaivaa edelleen, mutta odottelen nyt vain kiltisti kirurgin tarkastusta ennenkuin alan tuomitsemaan tissejäni. Toinen on edelleen ovaali ja pieni, toinen pyöreä ja iso. :D

Tässä yksi tietolinkki plastiikkakirurgien sivulta: Rintojen pienennys

Kipuilua

http://ainomaino.blogspot.fi/2012/02/rintojen-pienennys-projektina.html

Laitoin heti alkuun hyvän blogitekstin rintojen pienennysleikkausen läpikäyneeltä ihmiseltä. Lopussa tuli muutama hyvä vinkkikin. Nimenomaan tuo keskustelupalstojen lukeminen. Siellä voi lähinnä nostattaa omaa verenpainettaan lukemalla ihmisten päästelemiä, tietämättömiä kommentteja asiaan liittyen.
Osa ihmisistä ei osaa asettua toisen asemaan, kun kyse on tämmöisestä ns. "tissisairaudesta", jos on elämänsä viettänyt B/C-kuppikerhossa. Ali- ja ylikehittyneen rintakudoksen omaavien korviin saattaa kuulostaa uskomattomalta, jos joku herjaa omia sopusuhtaisia rintojaan "liian pieniksi/rumiksi/kelpaamattomiksi/ym.". On nurinkurista, että toiset käyvät leikkauksen läpi päästäkseen, riemusta kiljuen, samaan kerhoon ja tuskin tulevat koskaan olemaan tyytymättömiä B/C -kuppikokoonsa. Joskus vain ihmisten olisi vaihdettava pariksi päiväksi paikkoja saadakseen vähän uutta näkökulmaa ajatuksiinsa. Esimerkiksi vaihtaisivat hetkeksi rintojaan jommankumman ääripään kanssa huomatakseen, että ei se oma tilanne nyt niin kauhea olekaan. :D
Juu, mutta se siitä enemmän tai vähemmän syvällisestä jorinasta.

Olin eilen meidän 2-vuotiaan pikkuherra Uhmiksen kanssa maakuntamatkassa. Herraa (painaa reipas 15kg) joutui sitten välillä vähän nostamaan ja kiskomaan. Pienten lasten kanssa on kyllä hankala olla toipilaana, kun väkisinkin joutuu vähän käyttämään nostovoimaa (onneksi 5-vuotias jo tajuaa, että mikä on homman nimi). Niinhän siinä sitten kävi, että n. 60 km päässä kotoa, minä auton ratissa, kivuissa ja paita veritahralla. Toinen tissi vuoti verta, mutta ei näyttäisi ainakaan revenneen. Paikkailin sitten sairaalasta saadulla haavateipillä, joka päästi kyllä kosteuden heti läpi ja varmistukseksi vielä muksujen Karvis-laastari päälle. :) Tänään on kivasti kirvellyt tissejä ja joudunkin ottamaan nyt paljon rauhallisemmin. Se tietää taas pari päivää sohvan pohjalla tylsistymistä. Onneksi on edes noita sukkia ja kaulaliina joita neuloa.
Tuntuu, että isompi tissi on vielä isompi ja kiristää. Uskon, että se taitaa olla isompi juurikin turvotuksesta, koska oli jo sairaalassa kipeämpi. Ensi viikon tiistaina onkin kirurgin näytillä käynti niin saa hänenkin näkökulmaansa asiaan, että mitä näistä pallukoista vielä tulee.

Menkat alkoivat eilen illalla. Wohoo! Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. En olisi pistänyt yhtään pahakseni, vaikka yksi kerta olisi väliin jäänytkin. ;D

Laitan tähän loppuun vielä omat kustannukseni, mitä on tähän mennessä tullut koko hommasta (tk:n vuosimaksu 27€, mitä en ole tähän mukaan laskenut). Enkä tiedä onko vielä jotain laskuja tulematta, mutta tuskin nyt mitään hurjia määriä. Oliskohan jotkut parit pkl-maksut...

• Poliklinikkamaksu kirurgilla käynnistä tammikuussa 27€
• Mammografia 27€
• Sairaalan vuorokausimaksut á 32,60€ x 2  = 65,20€
• Lääkkeet (Panadol 1mg + Burana 600mg) n. 12€
• Soveltumattomat urheilurintsikat 5,95€

2 viikkoa ja 1 päivä jälkeen operaation

Eilen illalla kävin suihkussa ja otettiin haavateipit pois. Ukkokulta sai toimia teipin repijänä, koska en itse pystynyt teippejä repimään. Ihoni on kipuherkkä, kun revitään jotain teippiä (oli sitten laastari tai vastaava) ja joutuikin välillä pitää taukoa teippien poistossa. Sairaalassakin hoitaja ihmetteli, että miten dreeniteippien poisto voi "mukamas" sattua noin paljon. Selitä siinä nyt sitten matalasta kipukynnyksestä tai vastaavasta.

Mutta saumat näytti ihan hyvältä, vaikkakin vähän rajuilta vielä tässä vaiheessa. Onhan rinnoista kuitenkin leikattu A:n muotoinen pala pois (yläkärki on siis ollut nykyisen nännin paikan kohdalla ja iho venytetty kiinni). Nännipihat olivat hieman kalvenneet yhdestä reunasta (operaatiosta säikähtäneenä?), mutta saavat varmasti värinsä takaisin ajan myötä. Ja nännit näyttivät kuin nuppipalapeleiltä, jotka voi nostaa pois paikaltaan ja asetella takaisin, koska reunat olivat vielä hieman syvät. Mutta, ovatpahan normaalissa paikassa eivätkä katsele lattiaa kohti. :)
Pientä tihkua tuli rinnan alla olevasta saumojen risteämiskohdasta, mutta oli niin mitätöntä etten laittanut enää
 teippiä. Leikkaushaavoja onkin nyt aristanut ja tissejä jomotellut enemmän, kun teipit otettiin pois. Teipit ovat kuitenkin tukeneet haavoja tähän asti ja nyt liitokset narisevat siellä itsekseen omalla painollaan, niin ihmekään jos nyt vähän kirpaisee.

Tissit ovat hieman eriparia (oikea tissi on isompi jota se alunperinkin on ollut), mutta katotaan nyt tasaantuuko ajan myötä. Ja vaikuttavat mukamas edelleen "isoilta", vaikka ovatkin yli puoli kiloa pienemmät.  Ihan hullunkurista. :D Vaikka lääkäri puhui silloin B/C-kupista, niin luulenpa, että nämä saattavat olla lähempänä C/D-kokoa. Pitää katsella vanhoja tissikuvia ja huokaista helpotuksesta.
Ja on mukavaa, että ylävartaloni on nyt jotenkin sirompi, enkä ole enää sellainen V-kirjaimen muotoinen kun tissit eivät valtaa huomiota keskialueella. Vielä pitää toi vatsapömppis käydä urheilemassa pois, kun pääsen taas liikkeelle.

Paidat olivat ennen kokoa 46/L-XL, nyt voin pukea päälleni valmistajasta riippuen kokoa 40-44/M-L. Ja ihan tyytyväisenä olen kerännyt kaapista kaikki telttapaidat pois.

Ajattelin, että en pidä kauheasti kiirettä rintsikkaostosten kanssa, kun tissit ovat vielä sen verran muhkuraiset ja varmasti turvonneetkin. Voisin vaikka kuukauden päästä aloittaa liivien etsiskelyn. Nyt voi varmasti olla paljon valikoivampi ja ostaa mukavempia ja tukevia rintsikoita + nättejä tietenkin. Kiva aloittaa ihan nollasta liivien osto, kun ei ole kuin nämä sairaalaliivit ja ne yhdet halvat sporttiliivit (joista tissit ei oikein tykänneet ainakaan näin paranemisvaiheessa, saattavat olla myöhemmin ihan siedettävät). Voisin päivittää samalla alushousosastoakin. On minulla käyttämättömänä muutamat tsemppipökät, jos sais tota arsea vähän pienemmäksi. :D

Viikko ja 5 päivää after surgery

Pari päivää on mennyt kivuissa ja väsymyksessä. Tietenkin siitä huolimatta on kerättävä rojua ja raivattava tätä sikolättiä, kun nuo pojat eivät ymmärrä pitää lelujaan omassa kämpässään. ;)
Viime yönä siinä ennen klo 4 heräsin kipuun ja marssin lääkekaapille ottamaan Burana 600. Aamulla sitten puoli 7 herättyäni päässä taas jyskytti tuttuun ja turvalliseen tapaan. Otin Panadolin ja miesten lähdettyä marssin takaisin unten maille. Onneksi sitten enää tissejä jomotteli, kun taas jälleen heräilin.
Edelleen eniten kipua on tuolla kainalonpuoleisessa haavasauman päässä eli tissien sivuilla.
Ajattelen loogisesti, että ehkäpä siellä on nyt joku isompi paranemisprosessi käynnissä, jos kipuja on enemmän ja keho selvästi kaipaa enemmän lepoakin.
Sunnuntaina menin nostamaan pienemmän pojan pinnasänkyyn nukkumaan ja pois sieltä, kun apua ei ollut sillä hetkellä tarjolla. Ei ollut missään nimessä hyvä idea, koska kipuilin loppuillan aika hyvin. Pelkäsin jo repineeni jonkun paikan, mutta kaikki näyttäisi olevan edelleen ehjänä.

Olenkin huomannut joitakin "oireita" joita on tämän leikkauksen myötä tullut:

• Ennen leikkausta olevat, kiusalliset allergiaoireet (eli aivastelu, silmien kutina, kurkun käheys ja kutina, nenän kutina) ovat nyt tähän asti pysyneet tipotiessään. Saisivat puolestani kyllä pysyä poissa vaikka loppuelämäni. :) 

• Toinen juttu on menkat, joiden olisi pitänyt alkaa jo viime viikonloppuna. Syyksi epäilen vahvasti tätä leikkauksen jälkeistä kehon stressitilaa. Varmasti myöhästyvätkin tai jäävät ehkä jopa kokonaan väliin (kerta se olisi ensimmäinenkin, jos raskauksia ei lasketa).

•  Kynteni ovat yleensä hauraat, nyt vielä hauraammat. Olen käyttänyt nyt sitten Rainbown monivitamiiniporeita siinä toivossa etteivät aivan kokonaan tippuisi sormenpäistä. 

• Naamani alkoi kukkimaan aika kivasti leikkauksen jälkeen. Ei yleensä kauheasti ole näppylöitä naamassa eikä varsinkaan finnejä, mutta leikkauksen jälkeen otsa ja nenä oli kuin ammuttu. Onneksi on alkanut jo helpottaa pikkuhiljaa.

• Iho on mustelmaherkkä. Tästä voisi kenties syyttää noita kipulääkkeitä, joiden ohjeissa luki mustelmaherkkyys

• Kuivat limakalvot. Suuta ja kurkkua kuivaa jatkuvasti. Alakertaan saattaa tulla haavaumia kun käy vessassa asioilla ja paperilla pyyhkii. Jos menkat alkaisivat, en voisi kuvitellakaan laittavani kuukuppia tällä hetkellä. :(

Siinä nyt ainakin muutama, jotka olen huomannut tässä päivien aikana.

Odottelen jännityksellä haavateippien poistoa. Suunnittelin pyhittäväni sunnuntain tälle tapahtumalle. Tällä hetkellä en osaa kyllä sanoa noista haavoista mitään, kun teipit ovat juuri niiden kohdalta kuivuneessa veressä. Toki tikkien päitä tuntuu siellä täällä ja kyljessä roikkuu sentin verran sulavaa tikkinarua (jota yritin yksi ilta nyhtää irti, mutta en uskaltanut voimalla vetää kun ei kerran irti lähtenyt, enkä tiedä kuinka syvällä narunpätkä edes on). Tässä vaiheessahan ei tietenkään saisi vielä vertailla tissejä, koska tilanne ei ole vielä lopputuloksessa, mutta silmiin pisti silti se että toinen on hieman isompi ja pyöreämpi kuin toinen. Toinen on enemmän soikea, mutta oli rinnanvälin puoleiselta reunalta pyöreämpi ja isompi. Että saa nyt nähdä mitä näistä tulee. Ei se eriparisuus tulevaisuudessa haittaa, kun ovat silti pienemmät edeltäjiinsä verrattuna. Kauhea pelko vain nakuttaa takaraivossa, että entä jos nämä tästä kuitenkin kasvavat ja ollaan taas samassa pisteessä kuin lähtiessä. Toivottavasti näin ei tule käymään ja ainakin kirurgi vakuutteli, että nämä eivät tule tästä kasvamaan siihen samaan kokoon.

Päivää vaille viikko leikkauksesta

Puntari sentään ilahdutti minua tänään, näytti 79kg. :) Ilmeisesti alkaa lääketurvotukset hellittää ja lihasmassakin varmaan katoaa siinä samalla. Noh, ei auta kuin treenata sitten kun on taas mahdollista.

Katselin tänään ompeleita vessan peilistä raottamalla hieman liiviä. Toisen tissin alareunassa on tummanpunainen alue. Pelkään, että se on verenpurkauma eli hematooma. Jos se on se, niin saattaa tulla antibioottikuuri tai pahimmassa tapauksessa uudelleenoperointi. :( Toivon toki, että on niin pieni purkauma että selviäisin sen kanssa vähällä. Kunhan mies tulee kotiin, hänen avustuksellaan saan liivit pois päältäni ja tarkasteltua aluetta paremmin. Pitäisikö sitten huomenaamulla soitella tuohon terveyskeskukseen, en tiedä...
Pikkuisen tihkua on tullut teipin läpi parista kohtaa, mutta aika minimaalinen määrä.

Eilen illalla oli jonkin verran kipuja, koska olin joutunut olemaan niin paljon liikenteessä hoitamassa asioita.
Tänään aamulla olikin taas huono olo, kipuja ja menin takaisin nukkumaan. Taisin sitten romuttaa unirytminikin samalla nukkumalla jonnekin klo 11.30 saakka. X)
Tänään en ole vielä ottanut särkylääkettä, eikä ole vielä niin kivulias olokaan. Luultavasti kuitenkin otan ainakin Buranan jossain vaiheessa. Voi olla, että pärjäisin varmaan vähemmälläkin kipulääkityksellä. Ja päivän edetessähän ne kivutkin yleensä vasta lisääntyy.

Mutta menen nyt taas vähän lepäilemään tuonnenojatuoliin ja otan jälleen villasukan työn alle. :)

4 päivää leikkauksen jälkeen

Haavakipu on hieman lisääntynyt. Tarkoittaneeko sitten sitä, että tunto on palaamassa ja kivut sen myötä hieman pahenee. Rinnoissa tuntuu ihon alla outoa "väreilyä" välillä ja näin maalaisjärjellä ajateltuna se saattaisi olla hermostosta johtuvaa (onhan siellä sisuksissa pistetty piuhoja poikki). Välillä tuntuu kuin lämmin veri pulpahtaisi jostain päin tikkejä, mutta ei siellä kyllä mitään sellaista ole vielä tapahtunut. Senkin saa ilmeisesti laittaa hermotuntemuksien syyksi. Tänään mustelmat ja muut nätit ulkoiset seikat näkyvät selkeämmin, kun tiirailin hieman paidan alle. Tissit ovat hienon riemunkirjavat ja nännipihat ihan sinimustat niiltä kohdin missä haavateippiä ei ole.

Eilen nukuin päiväunet ja loppuillan olinkin hieman huonovointinen ja tokkurainen (onneksi pääsin piristyksekseni katsomaan tulevaa kummipoikaa,vaikka en häntä sylissä voinutkaan pitää). Samoin tänä aamuna kärsin pahoinvoinnista, joka hellittikin tunnin kuluttua. Hikoilen kuin pieni possu ja pissa haisee kamalalle. Vatsa ei oikein tahdo välillä toimia. Yritän väkisin laittaa jotain syötävää suuhuni, vaikka ruoka ei oikein maistukaan. Tunteet myös heittelevät rajusti laidasta laitaan. Itken ja nauran vuorotellen kuin joku pahempikin sekopää. ;) Yritinkin ottaa selvää tästä ilmiöstä ystäväni Googlen kautta. Jonkinlainen apeus/masennus/mielialan vaihtelu ei näköjään ole mikään uusi ilmiö leikkauksen jälkeisessä tilassa. Erityisesti, jos leikkaus on muuttanut huomattavasti elämäntilannetta, ovat tunteet herkemmin pinnassa.

Olen niin malttamaton, että ajattelin jo tänään hieman koluta vaatekaappini sisältöä ja poistaa telttapaitoja. En voi vieläkään oikein uskoa että minulle istuu niin hyvin päälle M-koon paidat. Voihan olla, että joissain tapauksissa saattaa jopa S-kokokin mennä (ainakin kuvitelmissani, koska tuo vatsapömppö tuskin on kovin armelias asian suhteen). :)
Palkitsen sitten itseni tässä lähitulevaisuudessa käymällä vaateostoksilla, kunhan se vain on mahdollista. Tiedä sitten käynkö ostamassa oikein pari uutta paitaa, vai koluanko kirppareita. Ja odotan kovasti sitä, että pääsen kävelemään, lenkkeilemään, myöhemmin kuntosalille jne. Haluan vartalostani kuitenkin hieman solakamman. Puntaria en saa enää tuijottaa niin ankarasti, koska en lääkärin mukaan saa laihduttaa ainakaan enää 10kg tai tissit lörpsähtää.

Mutta menen nyt vaatekaapin kimppuun ja sitten sohvalle tekemään villasukkaa. Käsitöitä tulee tehtyä nyt ahkerasti, kun välillä on pakko vain istua.

Olipahan sairaalareissu

Kertoilen tänne nyt jotain, kun vielä pysyn pystyssä. :D

Menin keskiviikkona vanhempieni luokse yöksi, kun äitini lupasi kyyditä minut sairaalaan aamulla. En jännittänyt edes illalla ja nukahdinkin melko nopeasti. Herätys olikin sitten klo 4 jälkeen. Koko matkan haukotutti kyllä aika mahtavasti.

Sairaalaan päästyäni kävin ekana labrassa verikokeissa ja sieltä sitten menin kirurgian osastolle. Minut ohjattiin huoneeseeni ja sain sairaalan nätit vaatteet päälleni (takaa auki olevan paidan ja ihanat puuvillapöksyt). Sain huonekaverikseni naisen jolla oli myös rintojen pienennysleikkaus edessä. Juteltiin siinä sitten omat historiikit, että kuinka on tänne sairaalaan päädytty. Saatiin Atarax ja kipulääke. Sovitettiin tukiliivit ja saatiin jotain jumppaohjeita. Huonekaverille tulikin lähtö klo 9 leikkaukseen, minä sain jännittää omaani tyhjä vatsa kurnien klo 11.30 saakka. Atarax väsytti kyllä niin mahtavasti. Minua lähdettiin viemään sängyllä ja matkan varrella leikkaushoitajat esittäytyivät vihreissä asuissaan. Väsymys kaikkosi kummasti, kun huomasin päätepysäkkini katossa roikkuvat isot kirurginlamput. Puin myssyn päähän, kädet levitettiin sivuille ja lappuja liimailtiin joka puolelle.Tuntui siltä, kuin otsanahka palaisi irti kun desinfiointiaine poltti ihoa.
Sanoinkin, että nyt alkoi vähän jänskättää ja jouduin vetämään muutaman kerran henkeä syvään. Anestesialääkäri etsiskeli suonta kädessäni ja sai laitettua piikin. Minulle ilmoitettiin, että pian tuntuu kylmältä kun nukutusaine laitetaan tulemaan. Tuijottelin hetken happimaskia, kuulin hyvien unien toivotukset, pyristelin unta vastaan vaikka laitoin jo silmät kiinni, kylmä aalto pyyhkäisee varpaista ylöspäin huikaisevalla vauhdilla.

Näin unta, että olin kirpputorilla ostoksilla. Sitten kuulin ääniä ja avaan silmäni. Hoitaja kysyy, onko pahoinvointia. Hieman, mutta ei ole mitenkään sietämätön olo. On kylmä ja tärisen pienessä horkassa. Seuraavaksi muistan katsoneeni potilashuoneeni seinällä olevaa kelloa, se näyttää kellon olevan 17. Herään uudestaan klo 18 aikoihin ja hoitaja lupaa tuoda tunnin päästä iltapalan. Haluan vessaan. Olo on kuin vahvassa humalassa. Täytyy hetki istua sängyn reunalla, hetki seistä paikallaan, ottaa tukea joka paikasta ja hoiperella vessaan. Siinä sitten mentiin hoitajien kanssa käsikynkkää. :D
Väsyttää kamalasti. Huonekaveri on puhelias, mutta en jaksa kuin hymähdellä vastaukseksi. Saan onneksi syötyä hyvällä ruokahalulla. Saan nukuttuakin muutaman tunnin kipulääkkeiden voimalla. Herään klo 5 siihen, kun hoitaja seisoo sänkyni vieressä ja tuo vähän lisää kipulääkettä. Hoipertelen taas vessaankin ja naama on ihan vitivalkoinen. Onneksi vessareissut ovat joka kerta vain helpompia.
Olo on ihan turvonnut ja ilma kiertää vatsassa jatkuvasti. Onneksi aamupäivällä pääsen jo itse vessaan. Ärsyttää kantaa dreenejä mukana, toinen dreenin ulostuloreikä on arka ja kipeä.

Lääkäri tulee katsomaan meitä ja siteet otetaan pois. Näyttää kuulemma tosi hyvältä ja leikkauskin meni lääkärin mukaan hyvin. Yritän itsekin vilkuilla, että miltä ne nyt näyttävät. Pienemmiltä, tottakai ja aika runnelluilta. Tukiliivit puetaan ylle ja saadaankin sitten kasa lappusia.Katson heti ensimmäisenä, että paljonko tisseistä nyt lähti. Vasemmasta lähti 616g ja oikeasta 618g. Yli kilo yhteensä! Ja vielä jäi jäljellekin.
Dreenit otetaan pois. Mielestäni se oli kyllä kivuliain vaihe koko hommassa. Teippien irroitus oli inhottavaa ja putket olivat koko rinnanalusmatkalta. Oikea puoli oli paljon kivuliaampi, koska se oli alun alkeankin ollut se kivuliaampi puoli. Onneksi ei kuitenkaan kestänyt kauan se poistaminen ja sain huokaista helpotuksesta.
Saatiin lupa lähteä kotiin ja tilasin taksin. Sain puettua omat vaatteeni yllättävän hyvin, pujotettua teepaidan pään yli ja sitä rataa. Taksikuskin tullessa hyvästelin huonetoverini ja toivoteltiin hyvät voinnit toisillemme.
Nuokuin puolet taksimatkasta. Oli haettava kaupasta juotavaakin, kun kurkku oli vielä hieman kuiva ja kipeä hengitysputkesta.

Yllättävän kivutonta on olotila ollut tässä kotosalla. Kotiin tullessani olin hieman allapäin, mutta onneksi sekin helpotti sitten seuraavana päivänä. Ilmeisesti ihan tavallista leikkauksen jälkeen. Välillä jaksan olla pystyssä ja taas hetkessä lässähdän niin, että on pakko vain levätä. Haavakohdat välillä saattavat kirvellä ja liikkuminen on jäykkää. Pitäisi yrittää kulkea selkä suorassa, mutta silti varon tikkejä rintamuksessani (tikit ovat siis sulavia, muutama rautatikki on ilmeisesti kyljessä jotka kirurgi ottaa kontrollissa pois). Olo on välillä ihan tokkurainen tai kevyesti laskuhumalainen. :D Eilen kävin jo suihkussa, peseminen ei sujunut niin hyvin mutta tulipahan huuhdeltua enimmät hiet päältä. Kokeilin muutamaa paitaa suihkun jälkeen ja tulin todella onnelliseksi siitä, että M-koon paidat istuivat nyt jo niin nätisti päälleni. Rinnanalussaumatkin kulkivat sieltä mistä pitikin, eivätkä nännien yläpuolella. Oli aika uskomaton fiilis ja leijuinkin siinä sitten loppuillan, vaikka väsyinkin paitojen sovittamisesta melkoisesti. :) Ylävartalo näyttää nyt niin solakalta. Vatsa tietty pömpöttää kahta kauheemmin kun huomio on siirtynyt nyt siihen (ja vieläkin tuntuu turvottavan), mutta hoidan senkin sitten kun taas kykenen salilla käymään. Rinnat ovat vielä hieman hassun muotoiset, sellaiset ovaalin muotoiset. Mutta muotoutuvat varmastikin pyöreämmäksi ajan myötä.
Voin keskittyä vaatekaappini isoksi käyneiden paitojen inventaariopoistoon sitten, kun siihen on voimavaroja. Nytkin olen vain mytännyt pyykistä tulleet vaatteet kaappiin ja keräillyt rintsikoita huoneen nurkkaan lattialle.

Mutta tämmöisissä fiiliksissä täällä tällä hetkellä. Nyt on pakko mennä lepäämään, kun alkaa tämä istuminen sattumaan.

Hengissä ollaan

Leikkaus oli torstaina. Kaikki meni hyvin ja olen tyytyväinen lopputulokseen. :) Palaan kertomaan vielä tarkemmin, kunhan tästä väsymyksestä ja lääketokkurasta toivun (väsyn vielä aika herkästi).

Kolme yötä jäljellä

Niinpä niin. Ehkä jännitys, tai pikemminkin paniikki, nostaa päätään. En oikein tiedä mitä odottaa, enkä siksi sitä osaa kauheasti jännittääkään. Panikoin lähinnä sitä, että onhan tämä nyt varmasti oikea ratkaisu ja kuinka kamalat arvet tulevat olemaan ja miten kuntoutuminen lähtee sitten käyntiin ja olenhan varmasti tyytyväinen lopputulokseen. Toki koitan tuudittautua siihen ajatukseen, että 90% saman läpikäyneistä ei oivät leikkausta katuneet. Ja saatan joskus päästä peräti juoksemaan...tai siis hölkkälenkille ja pukea normaaleja yläosia ylleni ilman telttaefektiä. ;)

Koska ystäväni KELA ei osannut suoraan luvata, että saisin matkakorvausta taksimatkasta, lupautui ihana äitini heräämään ennen kukonlaulua ja viemään minut sairaalaan. Busseja Ähtäriin ei siis täältä mene, aikaisin juna saapuu perille klo 11.30 (ja sairaalassa kun täytyisi olla klo 7), ja jos olisin yöpynyt leikkausta edeltävän yön jossain majoitustiloissa, se olisi tapahtunut vähintään 5km säteellä sairaalasta ja vieläpä linnunrataa pitkin (osassa oli siis järvi välissä, joka hämäsi tätä välimatkaa). Takaisin pääsen kyllä taksilla ja saan automaattisen matkakorvauksen lääkärin lappusella.

Viikonloppu on mässäilty, mässäilty ja mässäilty. Vietettiin siis pienemmän pojan ja ukkokullan synttäreitä. Tänään onkin olo turvonnut ja väsynyt. Päätä on särkenyt ja vatsa sekaisin. Hyvä opetus, ettei kannata ylettömiä mässäillä. :D Kuntosalijäsenyyskin on tauolla, joten sinnekään ei nyt pääse kuluttamaan näitä ekstrakaloreita. Ajattelin toki illemmalla käyttää miehen käsipainosarjaa hyväkseni ja koittaa jumppailla jotain liikkeitä, joita olen jumppatunneilla oppinut. :) Uudet jumppakengätkin pitäisi hankkia, siis oikein jotkut fitnesskengät. Ostin edelliset sisäpelikengät paikallisesta halpakaupasta halvalla ja ahkeran käytön jälkeen ovat alkaneet hiertää ikävästi jalkapöytiä (vaikka yleensä kengän pitäisi mukautua jalkaan käytön myötä).
Kävinkin jo yhdessä marketissa katselemassa kenkiä ja totesin, että kunnollisiin kenkiin on ilmeisesti varattava ainakin 100€. Ainakin Bagheeran ulkoilukengät ovat istuneet jalkaani aika mukavasti, mutta tietenkin kokeilen muitakin vaihtoehtoja. Aiemmin tilasin kengät aina netistä, mutta nykyään menen mieluummin suoraan kenkäkauppaan kokeilemaan vaihtoehtoja. Tällä menettelyllä pystyy karsimaan ne hutiostokset, joita ei sitten jaksa palauttaa ja kaappiin kerääntyy epämukavia kenkiä joita ei voi käyttää.

Mutta, nyt täytyy rientää siivoilemaan pois viikonlopun synttärisotkuja. ;)

Mammografiaa ja muuta

Eilen oli sitten mammografia ja verikoe. Kävin ensin verikokeissa aamulla. En tosin tiedä minkä vuoksi joudun joka sairaalareissu ramppaamaan verikokeissa (kirurgilla käynnin jälkeen, nyt ja vielä samana aamuna ennen leikkausta joudun käymään). Noh, kyllä sitä verta riittää aina pariin putkiloon. :)

Mammografia ei ollut mitenkään kamalaa. Ehkä hieman epämukavaa ajoittain, mutta kyllä sen nyt kesti mennen tullen. Ilmoittauiduin siis röntgenosastolle ja jonkin aikaa odotellessani minua pyydettiin nimellä. Vaihdoin iki-ihanan sairaalan pyjamapaidan päälleni, onneksi ei tarvinnut riisua kuin yläosattomiin. Hoitaja minua sitten opasti miten olla siinä laitteen vieressä. Lattiassa oli hienosti siniset ja punaiset jalanjälkitarrat joiden päällä piti vuorotellen seistä. :D Lantiolleni sain "luotivyön" ja sitten prässättiin tissiä ihan kuin nimenomaan prässin väliin. Kummatkin vuorotelle ensin liiskattiin lättänäksi vaakasuoraan ja sitten vielä sama homma niin että kone prässäsi vielä pystysuoraan. Sen jälkeen jouduin odotella (melko kauankin) pukeutumistilassa, kun hoitaja lähti konsultoimaan lääkäriä että tarvitseeko vielä ultrata tissit. Ei tarvinnut, joten sain lähteä kotiin. En osannut edes jännittää koko touhua, kun työkaveri oli valmistellut sen verran hyvin ja sanonut ettei se satu ollenkaan. Juu, ei se kipeää tehnyt, oli vain vähän epämukavaa.

Olen nyt kaivellut jotain telttapaitojani + käyttämättömiä bikinejä (jotka eivät koskaan mahtuneet päälleni rinnoista ja jotka tulevaisuudessa tulevat olemaan liian isot) pois kaapista ja kirpparipussiin. Ehkä tämä alkaa pikkuhiljaa mennä tajuntaan, että parin viikon päästä etupainoinen elämäni on menneisyyttä. Silti jatkuvasti elää pelko, että sairaalan ovella nauravat ja käännyttävät kotiin: "eihän me nyt noin pieniä tissejä ruveta leikkaamaan". Äitiäni nauratti kun kuuli pelostani, mutta ymmärsi että tämä homma alkaa jo sen verran jännittää että päässä pyörii vaikka mitä. Ja isot tissit ovat aina olleet osa elämääni, että mitä tapahtuu kun herään ja huomaan pienemmän etumukseni. Toivottavasti ainakin positiivinen reaktio, kuten muillakin leikkauksessa käyneillä. :D Vihdoinkin voin kävellä ylpeänä suorassa, paidat hienosti laskeutuvana päälläni eikä tarvitse himmailla kävelyä sen vuoksi, että utareet hölskyvät huonoissa rintsikoissa puolelta toiselle. En ole, urheilurintsikoita lukuunottamatta, ostanut aikoihin enää yksiäkään rintsikoita. Rintsikkaostosten aika on sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.

Tänään olin kahvakuulajumpassa. Maanantaina olin Zumbassa vaikka piti mennä Pumppiin ja eilen myöhästyin Stepistä, kun katsoin kellonajan väärin. Oikein jumppien kanssa sekoilua tämä viikko. Tänään olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. :D
Paino ei ole mennyt mihinkään suuntaan. Päätin, etten mene viikkoon puntarille. Kun joka aamu pitää käydä kyttäilemässä, että mitäs se tänään näyttää. Eilistä pahempihan se on aina välillä ja sitten ketuttaa.
Pelkään, että syön ehkä liikaa (vaikkei se nyt varmaan niin ole). Olen nyt pitänyt vähän tiukkaa linjaa, enkä ole koskenut pullatarjoiluun töissä. Ja pyrin nyt välttämään isoja määriä kevytcolaa ja niitä vähiä määriä suklaata. Katsotaan nyt mitä se puntari sit kertoo viikon päästä.

Voihan räkä!

Jonkin sortin flunssan ja ehkä heinänuhankin yhdistelmä on löytänyt tiensä sitten meikäläiseenkin. Tämän viikon jumpat jouduin perumaan, eikä salillakaan ole tullut käytyä. Maanantaina olen zumbassa käynyt, keskiviikkona kunnon hikilenkki polkupyörällä ja tänään vein muksuja mummolaan polkupyörällä. Tietysti pitäisi levätä, mutta tulen hulluksi jos en vähän pääse ulkoilemaan. Kurkku on kipeä, aivastelen, nenä vuotaa kuin seula,päätä särkee ja silmiä välillä kirvelee. Tämä ilo alkoi siis tuossa tiistaina tai keskiviikkona. Syön kyllä säännöllisesti allergialääkkeitä, joten tiedä nyt sitten missä on vika. Ehkäpä tämä viikonloppu menee lepäillessä. Harmittaahan se ihan vietävästi, että kuumeettomuudesta huolimatta olotila ihan hieman vetämätön. Tuntuu, että pää on täynnä räkää.
Toivottavasti tämä helpottaa leikkaukseen mennessä. Olisihan tässä 3 viikkoa vielä aikaa sairastella.

Hieman kyllä jo jännittää tuo tuleva leikkaus. Olen onnellinen, että se on pian ohi ja onneksi aikakin menee niin nopeaa, että hetken päästä koko leikkaus jälkikipuineen on enää muisto vain. Luin Pohjalaisesta (äidin säästämä lehtiartikkeli) jutun rintojen pienennysleikkauksessa käyneestä naisesta.
Löysin koosteen asiasta: Rintojen pienennys voi parantaa elämänlaatua
Siitä sai sellaisen kuvan, että he, joiden painoindeksi on yli 28, on edes turha haaveilla leikkauksesta. >:( Varmasti moni nainen miettii ja pähkäilee tuota leikkaushalukkuutta, jopa vuosia. Jokainen punnitsee, että pystyykö elämään isojen rintojen ja kipujen kanssa, täyttyvätkö leikkauskriteerit omalla kohdalla, mitä jos lääkäri nauraa pihalle, jne. Muuten asiallinen oli tuo lehtiartikkeli, mutta nuo leikkauskriteerit oli esitetty kyllä todella suppeasti ja ehkä liian jyrkästi. Itsellänikin tuo mainittu painoindeksi ylittyi silloin kirurgin konsultaatiossa, mutta leikkauslupaus vain antoi pontta laihduttaa kehotuksesta. Mutta, se oli mukavaa lukea, että lehtijutun nainen tajusi että hän voi juosta. Se on yksi tulevaisuuden haaveistani. Olen näillä utareilla koittanut hölkätä, mutta huonolla tuloksella. Tuntuu, että rinnat repeää irti hetkenä minä hyvänsä ja hölskyminen aiheuttaa turhan paljon hakkaamista rintaan joka taas aiheuttaa nopeampaa hengästymistä. Olenkin koittanut juosta niin, että käsivarret litistävät rintoja sivuilta. Ja, että näyttääkö hölmöltä? Arvaa vaan! :D

Tähän vielä pieni kooste Mtv3:en uutisesta rintojen pienennysleikkauksesta:
MTV3 - Rintojen pienennys parantaa elämänlaatua
Tässä keski-ikäisen naisen blogia leikkauksesta:
Viikko rintojen pienennyksen jälkeen

Hyviä uutisia, kerrankin!

Vaikka olinkin tänään jo syönyt aamupalan, niin ihan huvikseni otin mittanauhan käteen ja kokeilin onko senttejä hävinnyt! KYLLÄ! Voi, kun voi ihminen olla muutamasta millistä onnellinen! :D
Lihaksien kasvun takia painokin on ollut sinnikkäästi hieman reilu 81kg jonkin aikaa (ja kyllä otti päähän), mutta tänä aamuna se olikin sitten 80,4kg.
Mutta laitan tähän mittoja, päivämäärinä ovat 24.7. ja 11.8.

Yläkäsivarsi: 32,7cm - 32,8cm (haba kasvanut?)
Rinnanympärys: 107,3cm - 107,2cm (ei mikään yllätys, kun ei laihduttamalla lähde)
Rinnan alta: 83,4cm - 82,8cm
Napamitta: 106,3cm - 104,9cm
Lantio: 114,6cm - 113,0cm
Reisi: 66,0cm - 64,3cm

Tämä on siis hyvänä esimerkkinä, että ei se puntarikaan näytä koko totuutta. Kyllä on kiva mennä tänään taas punttikselle, kun tietää että siitä on jotain hyötyäkin. Huomennakin on vielä punttispäivä. Tällä viikolla on tullut 2 lepopäivää, kun eilen en millään ehtinyt salille.
Ensi viikon ohjelma näyttäisi alustavasti tältä:

Ma -> Zumba
Ti -> Bootcamp
Ke -> punttis
To -> Kahvakuula
Pe -> Punttis
La -> Lepopäivä
Su -> Punttis

Ensi kuussa joudun skipata kuntosalin kokonaan (käyn hölkkälenkeillä ne muutamat päivät kuukauden alusta). Sovittiin jo kuntosalin omistajan kanssa, että se kuukausi olisi maksuvapaa ja ilmoittelen sitten jos joudun toisenkin kuukauden skipata (leikkauksen takia saa siis näin tehdä ainakin paikallisella salilla). Toivomuksena olisi kuitenkin päästä esim. kuntopyöräilemään tai jotain kevyttä jumppaa (kun nyt vauhtiin olen kerran päässyt). Mutta se on sitten, että mitä lääkäri on asiasta mieltä. Luin että kuntosalia tulisi välttää 2kk:den ajan, mikä koskee tuota voimailupuolta ja hyppimisiä. Että luulisin ainakin pyöräilyn onnistuvan salilla olevan rekumbenttipyörän turvin:

Ja leikkaus on tosiaan 6.9. ja sairaalassa oltava klo 7, jossa käytävä ensin laboratoriossa ja leikkaus sitten siinä jossain vaiheessa päivää. Mammografiaan ja verikokeisiin menen 22. päivä tätä kuuta. Luultavasti joudun käyttämään taksia sairaalamatkoihin. Sitäkin täytyy käydä KELA:ssa kysymässä, että miten tuo käytännössä onnistuu ja kuinka ne matkakorvaukset menevät. Kun matkakorvauksessa omavastuu olisi 9,20€/suunta.

Miestä harmittaa suunnattomasti, että leikkaus osui nyt tähän saumaan kun olisin voinut tehdä töitäkin (vai onko se työnteko vain tekosyy, kun tulee tissejä ikävä? ;D ). Minä taas sanoin, että eipähän tarvi enää arvuutella, että koska sinne sairaalaan joutuu, kun voin toivuttuani ryhtyä etsimään ahkerasti vakitöitä.

Mutta tämmöistä tällä kertaa. :)

Iiks!!!

Nimittäin tänään soitettiin sairaalasta ja leikkauspäivä kerrottiin. Se olisi näillä näkymin 6.9 ja leikkauspaikkana Ähtäri.
Minulla meni kyllä puhelun jälkeen pasmat aivan sekaisin. Millä menen sinne? Minne lapset? Miten pystyn olemaan lasten kanssa sen jälkeen? Ja hieman alkoi kyllä jännittääkin. :O
Odottelen nyt että mitä papereita lähettävät sairaalasta. Osaan kertoa sitten enemmän.

Mutta, kuukauden sisällä se tapahtuu.

Voi höh ja höh!

Nyt tuli takapakkia liikunnan suhteen: kesken BootCamp -tunnin tunsin vihlovaa kipua pohkeessa ja nilkassa. Eipä se kipu hellittänyt siitä ollenkaan. Nyt tässä sitten istutaan ja harmikseni totean, että ainakaan huomenna en pysty salille menemään. Torstaina olisi kahvakuulajumppa ja siihen mennessä toivon kivun hellittävän. Laitoin jalkaan tiikeribalsamia ja joustositeen lihaksia lämmittämään. Vitsit ku harmittaa!!! :(

Joopa joo, liian hyvin tämä liikkuminen lähtikin käyntiin. Pitää huomenna vaan ottaa rauhallisesti ja töiden jälkeen vaikka kerätä rojut ympäri kämppää ja imuroida ja antaa jalan sitten levätä. Katsoa vaikka töllötintä.
Vaikea vain on tämmöisen liikuntabuustin jälkeen olla paikoillaan.

Onneksi viikonlopputurvotus alkaa hellittää ja paino oli tänään aamulla 80,5kg. :) Toivottavasti loppuviikosta lukema on iloisesti 79kg puolella. Toivossa on hyvä elää.

Paniikki!

Viikonlopun oluset teki tehtävänsä ja nyt turvottaa. Mutta ei se vielä mitään, kun etsin tänään käsiini mammografia-ajan. Muistin sen olleen vasta lokakuussa, mutta se onkin jo ensi kuussa!!!
Sitten aloin panikoida, että koskas se leikkausaika nyt sitten tulee olemaan, enkä ole ehtinyt laihduttaa tarpeeksi ja voinkohan laihduttaa vielä leikkauksen jälkeen ja ja ja!!! APUA!!!
Tisseistä nyt lähtee varmaan vähintään kilo yhteensä, mutta ei se paljon mahamakkaroihin vaikuta.

Pystyisiköhän paris kuukaudes laihduttamaan 10kg ainakin?! Ja nyt ottaa päähän, että tuli lusmuiltua laihduttamisen suhteen niin paljon!
Pitää katsoa jotain hyviä neuvoja nyt netistä. Mietin, että pitäisiköhän tuota dieettiäkin kiristää entisestään, jos jättäisin karppileivän? Liikuntaa harrastan nykyään 5-6 kertaa viikossa. Käyn 2-3 kertaa punttaamassa ja keskimäärin 3 kertaa jumppaamassa. Otin nyt ensi viikolle jumppatunneiksi Zumban, BootCampin ja Kahvakuulan (kaksi vimppaa on ainakin tosi rajuja tunteja).

Pitää katsoa mitä tapahtuu loppuviikosta, kun olen nyt aivan vakaasti päättänyt pitää taukoa juomingeista. Jos litkisin ahkerasti vettä viikon ja toivon, että paino näyttäisi edes jotenkin positiiviselta sitten vaikka perjantaina. Pakkomielteisesti toki nykyään ramppaan joka aamu puntarilla ja petyn karvaasti kun on kilo enemmän kuin edellisaamuna, jne.

Voi elämä tätä painon kanssa tuskailua! :)

Voi alkomahooli!

Juu, eilen ja tänään on tullut juotua olusta. Aina ajattelen, että tämä on sitten tässä (siis se juominen),mutta se olotila ja maku on sellainen joka ajaa aina siihen samaan tilanteeseen. Tänään en onneksi ole kuitenkaan mässäillyt ylenmäärisesti. Tiedän, että tämä viikko tulee olemaan vähän löysempi. Tulee peräti 2 lepopäivää urheilusta. Tietysti harmittaa, koska tuntuu että liikkumisesta on tullut lähes pakkomielle.

Ja pakkomielle sen vuoksi, että haluan kohottaa kuntoa ja alentaa painoa. En halua saada suvun sairauksia jotka uhkaavasti jo muutenkin koputtelevat ovella. :(  Sen voin sanoa, että oikotietä laihduttamiseen ei ole. Kun olen kovalla työllä näitä kiloja saanut karistettua, niin onneksi ne eivät kovin nopeasti pienistä repsahduksista enää tulekaan takaisin. Olen lukenut, että pussikeitot yms. toki aiheuttavat rajunkin painonlaskun, mutta siinä vaiheessa tulee ongelmia kun pitää palautua takaisin normaaliin ruokavalioon. Ja noita em. dieettejä saisi noudattaa vain muutaman viikon. Uskon siis, että kun käyn nyt kuntosalilla niin aineenvaihduntani vilkastuu ja ns. Zone-dieettini vaikuttavat asiaan paljon. Voin sanoa, että tänä aamuna paino oli vihdoinkin alle 80kg. Mutta en uskalla vielä tuulettaa sitä, kun en tiedä kuinka paljon taas tulee turvotusta tästä "huonosta elämästä". Eilien aamulla oli kuitenkin 80,3kg. :)

Laitan tähän ihan vain vertailun vuoksi jotain mittoja ja lukuja alkuvuodesta tähän päivään:

Ja otettakoon huomioon se, että painoin uuden vuoden tienoilla 90kg. ;)

23.1. 2012 paino oli 87,9kg ja 24.7.2012 paino oli 80,3kg.
Mitat (23.1. - 24.7.)

Yläkäsivarsi: 34,9cm - 32,7cm
Rinnanymp.: 108,5cm - 107,3cm
Rinnan alta: 87,5cm - 83,4cm
Napamitta (navan kohdalta ymp.mitta): 110,4 cm - 106,3
Lantio: 116,1cm - 114,6cm
Reisi: 69,1cm - 66,0cm

Että on sitä nyt edes jotain edistystä tapahtunut noissa senteissäkin. :)

Tsemppausta

Viikon liikuntakatsaus

Okei, eilen en ehtinyt salille ja tänään olen krapuloissa. ;/
Maanantaina kävin punttisalilla ekaa kertaa ja lihakset eivät olleet edes kipeät seuraavana päivänä. Tiistaina kävin sitten BootCamp -nimisellä jumppatunnilla, joka sisälsi juoksemista, punnertamista ja hyppimistä. Eipä voinut keskiviikkona kuvitellakaan menevänsä salille. Olin kyllä niin kipeä ja jumissa. Että oikein tehokas tunti oli. :D Torstaina kävin FitDance -tunnilla. Siitä tykkäsin kyllä, kun olen muutenkin niin hullaantunut tuohon tanssimiseen. Oli sekoitus lattaria, afroa ja rokkenrollia. <3

Eilen oli tarkoitus mennä taas vaahtoamaan punttiksen puolelle, mutta en sitten ehtinyt millään. Isomman pojan kummit tulivat käymään, sitten oli käytävä avaamassa autotallin ovi isän tuttavalle (vanhemmat kun olivat itse mökillä). Siinä se ilta sitten meni ja tuli illalla juotua muutama olunen. Tuntuu vain, että ei tarvitse kuin haistaa tölkkiin niin siitäkin tulee jo krapula. :( Luultavasti johtuu pitkälti tästä vähemmän hiilareita sisältävästä ruokavaliosta, kun alkoholi kuitenkin laskee verensokeria. On pakko sitten aamulla vetää jonkin sortin hiilaripommi ja sitten mukavasti turvottaa muutaman päivän.

Luin paikallislehdestä naisesta, joka on paikallisen kuntosalin laihdutusryhmässä. Hän kävi 3 kertaa viikossa jumpassa ja söi kevyemmin ja laihtui. Ajattelin, että miksen minäkin sitten laihtuisi jos tarkoitukseni on kuitenkin ravata 2-3 kertaa viikossa jumpassa ja 2-3 kertaa punttaamassa. Haluan, että onnistun koska maksan kuitenkin kuukausimaksua kuntosalille, eikä sieltä voi poiskaan sitten jäädä, kun itse siinä ainakin häviää sekä rahaa että kuntoa.

Maanantaina olisi vuorossa Zumba ja keskiviikkona Steppi. Luultavasti ilmoittaudun loppuviikosta vielä spinning -tunnille. Kokeilen kaikkea ja niistä sitten valkkaan mieleiset jumppatunnit joissa alan käymään vakiosti. Että, eiköhän tämä tästä ala sujumaan. Tunnustaudun kyllä olevani juurikin kuntosali-ihmisiä. :)

Painoa oli tänä aamuna 80,5kg. Odotan kovasti sitä aamua kun pääsen alle tuon 80kg:n. Toivottavasti tuo liikuntarypäs auttaa aineenvaihdunnassa sen verran, että saavutan edes tuon välitavoitteeni.

Selvisin hengissä

Kuntosalin punttipuoli on nyt sitten testattu. Ja onneksi siellä kävi kaikenlaisia ihmisiä, ei vain niitä timmivartaloisia punttihirmuja. Niille miespuolisille punttaajille oli vähä niinkuin oma osastonsa siellä sivussa. Yksi ohjaajista näytti kuinka niitä harjoitusohjelmaani kuuluvia laitteita käytetään. Olisin varmasti muutoin ollut ihan pihalla. Tosin talja-nimisen härvelin kohdalla iski muistamattomuus. Noh, katselin netistä sitten kotona miten se homma menikään kun ohjaaja ehti mennä jo vetämään jumppatuntia. Hävetti vain kamalasti, kun tuntui että haisin heti aivan överihielle.

Crosstrainer oli aivan uusi tuttavuus: meinasin ensin polkea takaperin eli väärään suuntaan, mutta kyllä pääsin lopulta vauhtiin (tai no "vauhtiin", kun vieressäni oleva crossaaja tuntui lähtevän härvelillään pian lentoon kun meni niin hurjaa vauhtia). En uskaltanut vielä juoksumattoa testata, olisi pian tapahtunut perinteiset lennot. Nuo laitteet kun sisälsivät ties montako kymmentä nappia, joidenka toiminnasta ei ollut hajuakaan. Mutta olen tyytyväinen purkaessani omakohtaisen jään kuntosalien suhteen, nyt on jo paljon helpompi mennä ensi kerralla salille kun se eka kerta on ohitse kaikkine jännityksineen. 

Olen joten kuten noudattanu karppilinjaa, tai enemmänkin Zone-dieettiä. Makeanhimo vain yllättää välillä.
Se on ikävä seuralainen. :( Äskenkin piti vetästä pari pikkiriikkistä korvapuustia, mutta on tuolla toki kananmuna ja viili jäisillä mustikoilla odottamassa.Viikonloppuna vain tuli vetäistyä karkkia enemmän, kun piti taas juoda sitä alkomahoolia. Se on kyllä sellainen pirulainen, joka laukaisee aina mässyt päälle. Pitäisi vain yrittää olla ilman. :/

Yksi versio crosstrainerista. :D

Toimintaa keksitty ja kuntosali häämöttää

Perjantaina marssin vihdoinkin kuntosalille ja nyt ollaan sitten kuntokeskuksen jäsen. Huomenna menen ensimmäistä kertaa salille ja saan hieman laiteohjausta. Olen siis melkoinen ummikko kuntosalin suhteen. Voin kertoa sitten minkälaista oli. :D Ilmoittauduin myös torstaiksi tuon kuntokeskuksen FitDance -tunnille, koska tanssihan nyt on minulle jo tuttua viime talvelta. Tuo on toki jotain kuntoilupohjaista, mutta tanssi kuin tanssi. Ajattelin lisätä noita ryhmäliikuntatunteja sen mukaan kuin kunto kasvaa. Olisihan siellä Zumbaa, spinningiä, steppiä, kahvakuulaa, sun muuta.
Ainut mikä kauhistuttaa tällä hetkellä on se, että menen tosiaankin salille ihan ekaa kertaa ja ihan yksin, enkä tiedä mistään mitään. Ja tokalla kerralla pitäisi pärjätä aivan yksinään niiden kaikkien mööpeleiden kanssa. Kääks! Sitten siellä käy sellaset, jotka suorastaan ovat kuin kotonaan. Täytyy yrittää vain lohduttautua sillä, että jostain hekin ovat aloittaneet. ;)
Keskustelupalstoja katsellessani huomasin, että juurikin se aloittelijan epävarmuus ja muiden kokeneisuus aiheuttavat kenessä tahansa kammoa ja jopa salihaaveiden siirtämistä yhä eteenpäin.

Innostuksen huumassa menin ostamaan itselleni uuden Skila -ulkoilupuvun ja Bagheera -lenkkarit, jotka tuntuivat aika kevyeltä jalassa. Edellinen ulkoilupuku kun alkoikin olla jo vähän kulahtanut ja olikin minulla sitten töissä käytössä. Ostin myös huuto.netin kautta urheilurintsikat. Onneksi niissä on sovitus- ja palautusoikeus jos eivät sovikaan. Keskustelupalstojen perusteella päätin siis hankkia Shock Absorber -urheiluliivit, tukitasolla 4. Löytyi toki huutiksesta vain vaaleanpunaisena, mutta samapa tuo minkäväriset ne nyt ovat, kun olivat melko halvalla. Shock Absorber. Toki sitten joudun varmaan käyttämään enemmän rahaa, jos ritsikat eivät sovikaan ja joudun ostamaan suoraan jostain nettifirmasta kalliilla.

Pitää muistaa kysellä kirurgilta seuraavan kerran, että kuinka pian saan ruveta sitten taas käymään punttiksella ja kovatempoisemmissa liikuntasessioissa. Jostain plastiikkakirurgian sivuilta toki luin, että ainakin 2kk pitäisi pitää taukoa. :O Varmaan saa aloitella aika rauhassa tommosen prosessin jälkeen.

Mutta menen nyt syömään ja odottelemaan jännityksellä huomista.

Koska opin?

Tuli illalla nimittäin laskettua montako viikkoa tässä nyt on lusmuiltu... 10 viikkoa!!!

Katselin jo kovasti kuntosalin kuukausikorttien hintoja netissä. Järkyttävää, miten paljon aikaa sitä voi mennä hukkaan. Noh, tänään otin salaatin töihin. Muutoin syönkin töissä kuin hevonen...karppileipää, jogurttia, salaattia, teetä, zerocolaa. Onneksi kotona tuleekin syötyä maltilla, syön ehkä karppileipää kun kotiin tulen ja siinä kaikki. Toivotaan, että fyysinen työ ja aamupalattomuus tuottavat tulosta. En nimittäin ehdi syödä aamupalaa kuin vasta ekalla paussilla.

Puntarilla en ole vielä käynyt, on kyllä juhannusturvotukset vielä rankasti päällä. Kummasti se alkoholikin vain maistuu, vaikka turvottaa. Noh, saa kyllä pitää siitäkin taukoa sitten puolentoista viikon päästä. On juhlat silloin ja sen jälkeen ei kyllä tarvitse hetkeen hiilihappomaltaita alas kurkusta kumota.

Toivon totisesti, että sen verran olisi edes itsekuria että pääsisi alle 80kg:n. Kamala, kun ei ole koskaan ennen tarvinnut miettiä syömisiään ja nyt pari karkkiakin voi aiheuttaa jo kilon hypähdyksen. :(
On vain helpompi ratketa ja varsinkin krapulamättöpäivistä lähtee oikein mättöviikko päälle.
Pelkään vain, etten ehdi tarpeeksi tiputtaa leikkaukseen mennessä. Eikä ainakaan saisi tulla leikkauksen jälkeen lisää, kun lihominen kuulemma tuo ne tissit takaisin. Nou thänks!

Ehkä sitä on itse realistisempi vaatekoon suhteen, kuin tämä henkilö. :D

Kiire

En nyt olekaan ehtinyt paljoa bloggailla, kun oli muutto ja perään alkoi määräaikainen työkin. En ole ehtinyt pahemmin syömisiänikään vahtimaan. :( Paino on sitten jämähtänyt tiukasti siihen 82kg kohdalle, eikä se ainakaan tämän viikonlopun suklaan ja karkin mässäilyllä ainakaan alaspäin mene.
Ottaahan se nyt toki päähän, että itsekuri on ollut nyt viimeaikoina ihan kadoksissa. Yritän nyt parantaa tapani (taas kerran), kun tämä muuttorumbakin on vihdoin ohi ja tavarat jo pitkälti löytäneet paikkansa.
Ärsyttää vaan, kun en ole ehtinyt taas laskea veden juomistanikaan. Pyrin siihen vähintään 2 litraan päivässä, niin nyt se on kiireen keskellä jäänyt hyvä jos yhteen lasilliseen. Ja sen huomaa kyllä heti pömpöttävästä vatsasta ja muutoinkin turvottavasta olemuksestani. Mikään ei taas istu muhkuisen ulkomuotoni päälle.
Mutta koitan nyt paremmalla ajalla kertoilla taas, kuinka homma on jälleen lähtenyt käyntiin. :)

Ylös ja alas

Tämä laihdutuspuoli on jäänyt taas vähän vähemmälle. On niin helppoa repsahtaa mässäämään kaikkea suklaasta pizzoihin. Eli itsekuri aina välillä pettää ja sitten on sellainen pieni kausi kun vetelee menemään kaikkea ja ajattelee aina vakiosti "no ens viikolla taas otan itseäni niskasta kiinni". Kilot ei tietenkään katoa, tulee jopa pari lisää aina.

Noh, nyt itsekuri on saatu taas ruotuun ja toivottavasti kilotkin taas edes hitusen karisee. Ei tässä nyt enää mahdottomia ole aikaa jatkaa mässäilyä. Ainut vain, että salaatin mussuttaminen alkaa olla aina jossain vaiheessa tosi puisevaa puuhaa ja sitten alkaa tehdä mieli kaikkea "kiellettyä" ruokaa. Pitäisi yrittää hieman käyttää mielikuvitusta noiden salaattien suhteen. En vain tiedä mitä. Aina se peruskuvio: kirsikkatomaattia, jää- tai friseesalaattia, kurkkua. Joskus fetajuustoa, leipäjuustoa tai sipulia sekaan.

Mutta, mutta... Edelleen tavoite olisi se, että pääsisin sinne 79 kg puolelle, näin alkuun. En vain käsitä miten se voi olla niin maagista, että se raja tuntuu lähes mahdottomalta saavuttaa. Olenko tuomittu elämään aina 80kg:n kerhossa? ;D Saa nyt sitten nähdä kuinka kovan hampaiden kiristelyn takana tuokin tavoite on. No, toivottavasti oikealla ruokavaliolla olisi nyt edes jotain vaikutusta asiaan.

Haluaisin kovasti päästä hölkkäämäänkin, mutta saa nähdä onko sen aika sitten joskus hamassa tulevaisuudessa kun tissitkin ovat pienemmät. Jos se homma helpottuisi sitten. Nyt se on lähinnä norsun tömistelyä ja tunne siitä, kuin joku olisi repimässä palaa rintanahasta.

Ja olen taas joutunut kärsimään hartiajäykkyydestä ja päänsärystä. Ja voiko olla mikään niin ärsyttävää kuin tehdä töitä jossa joutuu kumartelemaan ja tissit ei halua pysyä millään liiveissä. F-kuppiset liivit kun ovat niin erilaiset valmistajasta riippuen, toisiin mahtuu jotenkuten ja toisissa taas ei tahdo pysyä minkäänlaisella survomisella. Ja uusia en kyllä lähde ostamaan, yhtä surkeita pettymyksiä tulisi vain vastaan.
Kauhean kiukun varmaan laukaisi juurikin tuo, että olin pesemässä mattoja ja kurottaessa jouduin aina asettelemaan rintavarustusta yhä uudelleen. Ja sitten muistan kaapissa ne kaikki paidat jotka eivät mahdu rintojen kohdalta ja sitten siitä ajattelen mitä elämä olisi normaalilla etuvarustuksella ja siitä aina lähtee sellainen ajatusten vyöry. Huoh...

Celebrities whose boobs are too big

Paikallaan junnaamista

Juu, pari viikonloppua on kyllä tullut mässäiltyä ja lipiteltyä ei-niin-kevyitä juomia siihen malliin, että ei ihme jos ei painokaan putoa. Tänään aamulla oli 81,8kg ja olo kyllä tuntuu reippaasti turvonneelta.

Miten voikin olla niin vaikeaa pitää itsensä ruodussa? Kyllä se silloin teini-ikäisenä oli helppoa, kun ei tarvinnut katsoa mitä suuhunsa lykkää. Nykyisin yksikin pizza tekee varmasti ainakin kilon lisää. :(
Katselin jotain valokuvia itsestäni ja tottahan ne vähän masentavia on. Kun ei tässä nyt enää kauheasti olisi sitä aikaakaan tuhlattavaksi mässäilyyn, vaan pitäisi kiltisti syödä sitä salaattia ja muuta vähähiilarista vatsantäytettä.

Noh, katsotaan nyt jos tästä taas saisi itsensä ruotuun.

Mässäilyn merkeissä

Viikonloppuna oli isomman pojan synttärit ja tulihan sitä kakkua ja kaikkea herkkua syötyä. Tein Karppaaja-lehden ohjeella suklaa-mantelikakun, mutta eihän sitä voinut tarjolle laittaa. Oli niin kamalaa ja kuivaa, että loppupäivän olin oksentamispisteessä kun vain haistoinkin tumman suklaan jossakin. Minusta ei kyllä tummasuklaan ystävää saa leipomallakaan. Yök!

Puntarille en ole siis uskaltanut nyt viikonlopun jälkeen. Tulihan sitä muutama olutkin juotua, joten noususuhdanteessa paino on varmasti. Katsotaan josko tämän viikon loppupuolella uskaltaisi sitten puntarille nousta ja kohdata karvas pettymys. Toki aloitin Fibrex -sokerijuurikaskuidun käytön. CLA-kapselit tuntuvat olevan sellainen hetken helpotus vatsan tyhjentämiselle, mutta siihen alkuun se vaikutus sitten jääkin. Joten uutta kikkakolmosta kehiin ja katsotaan olisiko tuosta kuidusta mihinkään. Siinä oli ihan hyvä ja selkeä ohjekin kyljessä, että miten laihduttajat voivat sitä käyttää vatsan toiminnan edistämiseksi.
Laitoin tuota hiutaletököttiä aamulla viilin sekaan, ei ehkä maultaan parhaimmasta päästä. Suunnittelin laittavani sitä huomenna vesilasilliseen, on sekin kumottu nopeammin kuin viilipurkillinen.

Nyt olisi hyviä säitä, että voisi ryhtyä paremmin ulkoilemaan. Kun vain pääsisi vielä yksin ulos, niin voi sitä autuutta.

Nestepitoista on

Huomaa, että nesteitä poistuu kun vessassa saa juosta joka välissä. Laitoin keittiönkaapin oveen paperista leikatut kupin kuvat sinitarralla kiinni. Yksi kuppi tarkoittaa 0,5l vettä. Siirrän aina yhden kupin toiseen riviin, kun olen juonut tuon puolen litran kupillisen. Näin muistan paremmin, että paljonko olen juonut. :)

Tänään puntari näytti 81,7kg. Edelleen haaveilen pääseväni sinne 70kg sarjaan. Se olisi niin lähellä jo, mutta pitää vain jaksaa odotella. Voi sitä riemun päivää sitten, kun puntari näyttää vihdoin 79kg. Siitä on sitten vielä "hieman" matkaa tavoitepainooni joka on 70kg. Siitä sitten voi hienosäätää halutessaan jonnekin 65kg tienoille.
En ole vielä ainakaan huomannut, että vaatteet olisivat jääneet kovin suureksi. Ulkoiluhousut toki vaativat hiljalleen henkseleitä tai vastaavaa, kun joudun niitä tuolla ulkosalla nostelemaan. Ja yksi farkkuhame on jo tarvinnut vyön. Muutoin ei ole mitään asiaa vielä pienempiin vaatteisiin. Luonnollisesti paidoissa ei huomaa mitään eroa, koska keilapallot etumuksesta eivät ole mihinkään hävinneet. :D
Olisi kiva ostaa joku lyhythihainen kauluspaita, mutta en viitsi enää rahaa laittaa mihinkään telttaan. Muutenkin ottaa pannuun, kun näytän ihan tyhmältä sitten jonkun telttapaidan kanssa. Tissien kohdalta paita jatkaa suoraa laskua alaspäin, joten sama vaikka vetäisi säkin päällensä. Turhauttavaa.

Niskat ovat nyt olleet taas vaihteeksi jumissa ja päätä onkin särkenyt aamuisin. Sitten muistan aina huonon ryhtini ja sen pirun nikaman niskassa. Parantuukohan ryhtini leikkauksen jälkeen, vai olenko tuomittu kulkemaan aina vähän kyyryssä? Se jää nähtäväksi.

Projekti etenee pikkuhiljaa.

Sain postissa kutsun mammografiaan, joka on 22.8. Luettuani kutsun iski jonkinlainen pieni laihdutuspaine päälle. Näitä olen murehtinut paljon muutenkin: Ehdinkö laihduttaa tarpeeksi? Entä jos tissit ovatkin heidän mielestään liian pienet, eikä leikkausta tulekaan?
Arvelen, että leikkaus saattaa olla pian tuon elokuun jälkeen, syys-lokakuussa, jos mammografiakin on suunniteltu tuonne elokuun loppuun.

Laihdutuskin taas etenee. Tosin nyt on taas menkkaturvotuskin päällä, mutta eipä se näytä estävän painon putoamista. Tänä aamuna puntari näytti 82,3kg. En edes repsahtanut koko päivän kestäneellä reissulla, oli vain aika vaikea löytää kaupasta jotain karppaajan pikaevästä automatkalle. En ole edes reilu kahteen viikkoon laittanut mitään prosentteja tai senttimittoja paperille. Johtuen varmaan ihan siitä repsahtamisesta. ;)

Mutta tässä jotain mittoja (reilu 2 viikkoa sitten - tänä aamuna):

Paino: 83,7 - 82,2 kg

Käsivarsi hauiksen kohdalta: 32,3 -33,1 cm
Rinnanympärys: 108,5 - 107,0 cm
Rinnan alta: 85,3 - 83,3 cm
Napamitta (eli vyötärö): 110,2 - 106,7 cm
Lantio: 113,9 - 113,5 cm
Reisi: 66,0 - 65,3 cm

Rasvaprosentti: 37,7 - 36,7 %
Nesteprosentti: 45,4 - 46,1 %
Lihasmassa: 27,8 - 28,3 %

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa

Pikainen päivitys vain. Tänä aamuna nimittäin puntari sanoi painoa olevan 82,7kg. :)
Kunpa pian pääsisi sinne 70kg:n kerhoon.

Ruodussa taas

Nimittäin olen sen kilon saanut nyt karistettua ja nyt ollaan sitten 83,1kg kohdalla. :)
Tänään joku nettikauppias soitti, että saisin postikulujen hinnalla jonkun laihdutusvalmisteen (joku jatkotilaushärpäke) ja omat tunnukset johonkin laihdutussivustolle jossa voin laskea kaloreita. Ei kiitos.

Olen nyt vaihtanut muromyslit pelkkiin marjoihin eli tällä viikolla on viilin päältä löytynyt mansikoita, vadelmia, mustikoita tai puolukoita. Ja puolukkaa löytyy kyllä pakastimesta yllin kyllin, että voin syödä itseni siitä irti. ;D
Muromyslissä on paljon hiilareita ja ne ikävästi nahistuvat aukaisemisen jälkeen kun saavat hieman huoneilman kosteutta.
Olen kutakuinkin tämän näköistä päivän ruokalistaa noudattanut:

Aamupala: 2x vhh-leipää, päälle margariinia, salaattia, leikkelettä, juustoa ja kurkkua. Kupillinen vihreää teetä. Viiliä ja marjoja.

Välipala: hedelmä (esim. omena)

Pääruoka: salaattia (esim. leipäjuustoa, salaattia, tomaattia ja kurkkua), sekä jotain kanan tai kalan muodossa.

Välipala: esim. viili marjoilla tai vhh-leipä lisukkeilla

Iltapala: vaihtelevasti esim. vhh-leipää veden kanssa, viili marjoilla tai pari kananmunaa ja viili ilman marjoja.

En ole itseäni saattamassa hirttopuulle vaikka tulisikin syötyä joskus yksi suklaapatukka. Joskus päivä jopa sen vaatii, koska asioiden hoitaminen vaikkapa toisella paikkakunnalla saattaa joskus venyttää ruokavälejä ihan sietämättömäksi. Nopea hiilaripotku auttaa rutistamaan kotiin saakka. Proteiinipatukkoja en enää kovin mielelläni osta, koska ne eivät maistu pahvia kummemmalta hyvällä tahdollakaan.
Mutta ostamieni tuotteiden yleisenä nyrkkisääntönä pidän nykyään, että olisi suunnilleen max. 5g hiilihydraattia/100g tuotetta. Että koitetaan nyt sitten jonkin sortin karppaamisella saada kilot karisemaan.
Ja toki pyrin liikkumaankin aina kun vain ehtii.

Uusi startti

On mennyt kirjaimellisesti läskiksi koko laihdutusoperaatio. Alun innostuksen jälkeen alkoi luisua kaikki taas vanhaan suuntaan. Eilenkin vetäisin suklaata. Mutta, ostin karppauslehden kaupasta ja sain siitä taas uutta intoa.
Siinä oli kiva hiilaritaulukko, josta bongasinkin banaanin kielletylle listalle korkean hiilaripitoisuutensa vuoksi. Paino jämähti siis sinne 83 kilon hujakoille ja onpa tullut kilo lisääkin. Eli pahasti takapakkia on tullut.
Syön tänään loput suklaasta pois kummittelemasta ja lähden lenkille. :D
Eilen jopa zumbasin, huomasin vain olevani rapakunnossa kun en jaksanut sitä vetkuttelua kuin reilut puoli tuntia. Mutta toivon totisesti, että karppaamisesta ja liikkumisesta olisi jotain apua ja saisin edes jotain pois ennen sitä leikkausta.

Tällä hetkellä syön kyllä vitamiineja, syön sitten kuitenkin niitä CLA -kapseleitakin, syön välillä kromia. Olen ostanut Yves Rocherista jotain Detox -selluliittivoidetta ihan kokeilumielessä, en vain ole vielä pahemmin ehtinyt sitä käyttää. Tuntuu, että nykyään menee kaikki energia lapsiin. Sitä unohtaa ihan itsensä ja omat tarpeensa. Aamulla alkaa palveleminen ja hulinat, sitten on illalla ihan silmät ristis kaikkien kotitöiden ja lasten tappeluiden jälkeen. Rokottaa mieltä, kun välillä ei tunnu aikaa löytyvän itselleen. Olo on kuin robotilla, joka vain tekee töitä 24/7. Mieskin sanoo, että hän ei oo enää kuukauteen nähnyt minua kovin pirteänä tai hymyilevänä. :(
Toivottavasti tämäkin vaihe helpottaa sitten joskus...

Sairastelua

Kuten otsikkokin kertoo, niin laihdutusoperaatio on vetänyt takapakkia aika rankasti. Ensin olin flunssassa, sitten muuten vain tukkoinen ja poskiontelotulehdus selitti tuon tukkoisen olon. Joten paino on päässyt nousemaan melkein kilon verran, kun en ole nyt pari viikkoa kipeänä ollessani jaksanut niin tiukasti tarkkailla syömisiäni ja karkkiakin olen sortunut syömään. :(

Toivon totisesti, että ehtisin edes jotain laihdutella tässä muutaman viikon aikana. Tähtäimessä olisi vielä saada n. 14 kiloa pois, mutta en tietenkään lannistu jos tavoite jää jostain vähästä kiinni.

Jostain pitäisi raivata kovasti aikaa liikkumiselle. Olen niin pinna kireällä jatkuvasti, kun joudun olemaan kotosalla. Tekisi hyvää saada joku liikuntahetki päivässä, että pääkoppakin saisi tuuletusta.

Paino jämähtelee

Kuten otsikko kertoo. Ainut positiivinen puoli on tietty se, että nyt se on jämähtänyt 82,9kg kohdalle. Että on sentään jotain edistystä sen suhteen.

Arvatkaa vaan olenko ehtinyt zumbailla? No en. Tämä loppuviikko on ollut sen verran kiireistä, ettei ole paljon zumbailtu. Mutta suunnitelmissa olisi huomenna käydä ainakin yksi ohjelma läpi.
Vähän vain jännittää, että ehdinkö laihduttaa tarpeeksi ennen leikkausta. Haluaisin niin kovasti päästä jo sinne 7-alkuiseen lukuun painon suhteen. Se olisi niin lähellä, mutta silti vielä niin kaukana.
Motivaatiota tarvisisin kyllä reippaasti. Voin ostaa jos jollakin olisi myytävänä. :D

Leikkaus käy kyllä välillä mielessä. Kaikkein eniten kammoan kaikissa "kipeissä" toimenpiteissä sitä toipumisaikaa. Esim. viisauden hampaiden leikkaamisen jälkeen ketutti se keiton vetäminen ja kovat kivut. Jopa lävistyksissä on aina ikävää se hoitoprosessi. Niin voin vain kuvitella mitä se tulee olemaan, kun on tisseistä lohkaistu pala pois ja rintoja sitten kolottaa ja ihoa kutittaa ja kiristää ja kirvelee joka paikkaa. Että kaikki käy, jos vain saa skipata noi ikävät jälkivaiheet. :D
Olen nyt odotellut vain, että koska pääsen mammografiaan. Se olisi nimittäin edessä tässä ennen sitä leikkausta. En tiedä mikä tarkoitus sillä on, mutta luulisin että tarkistetaan mahdollisten kasvainten ja muiden yllätysten varalta. Äitini onkin alustanut, että rintoja litistellään lasilevyjen väliin (mielenkiintoista). Tämän ikäisenä kun ei vielä niin paljon ole tarvetta ravata mammografiassa.
Jollain tapaa kyllä jännittää koko leikkaushomma. Jännittää, että miltä tuntuu leikkauksen jälkeen. Parantuuko ryhti, miltä tuntuu kun voi vetää päällensä NORMAALEJA paitoja (ei siis telttoja), katoaako päänsärkyt, parantuuko unenlaatu, miten vaikuttaa minuuteen?`Juu, olen kyllä kova pohtimaan näitä kaikkia.

Löysin toisen rintojen pienennysleikkauksen läpikäyneen kirjoittajan blogin: http://miunoma.wordpress.com
Hyvä, että löytyy lisää kokemuksia tähän asiaan liittyen. Ajattelinkin lueskella kyseistä blogia alusta alkaen aina kun vain ehdin.

Ja tähän loppuun vielä eräästä toisesta blogista ne leikkaukseen pääsykriteerit: http://rintojenpienennysleikkaus.blogspot.com/p/pienennysleikkauksen-kriteerit.html

Hermot menee

Paino on nyt taas jämähtänyt. Tänä aamuna se oli itsepintaisesti 83,7kg. Ajattelin, että jos kuitenkin jätän ne CLA -kapselit väliin. Jos niillä olisi jotain vaikutusta asiaan, vaikka menkoillakin on varmasti tekemistä asian kanssa. Mutta yritän nyt vain karppauksen tapaisella jatkaa ruokalinjalla.
Eli tältä näyttäisi ruokavalio tällä hetkellä:

Aamupala: Kaksi karppausleipää, joiden päällä margariinia, kalkkunaleikettä, juustoa, salaatinlehteä ja kurkkua. Kuppi vihreää teetä ja yksi viili jonka päällä noin desi muromysliä.

Välipala: Teetä tai viili tai hedelmä

Pääruoka: kanaa ja salaatti (= esim. friseesalaattia, kirsikkatomaatteja, kurkkua ja juustonpaloja)

Välipala: Jos yleensäkään muistan tätä, niin ehkä joku jogurtti tai viili tai kananmuna

Iltapala: Kaksi kananmunaa, viiliä, vettä

Eilen hetken zumbailin alkeisdeeveedeen tahtiin, opettelin siis askelia. Osa askelkuvioista olivat tuttuja tanssitunneilta. Zumba näemmä perustuu juurikin paljon noihin latinolaistansseihin. Sopii hyvin minulle. :D
Mukana tulleessa vihossa oli ohjeita mitä ohjelmia voi käydä läpi, jos haluaa muokata vartaloa. Varmaan käyn vain läpi ensin ne perusaskeleet mitä käytetään Zumbassa ja siirryn sitten suoraan tuohon viikko-ohjelmaan, joka toivottavasti tekee ihmeitä vartalolle. :) Sen verran ketuttaa tämä painon jämähtäminen, että otan tiukan viikkojumppaputken käyttöön.

Laihduttamisen motiivit

Tulipa tässä pari päivää sitten mieleen, että laihduttamispyrkimykseni saattavat vaikuttaa pinnalliselta. Joten valotan vielä lisää, mikä myös ajaa pyrkimyksiäni eteenpäin leikkauksen lisäksi.

Minulla on perinnöllinen riski sairastua Verenpainetautiin, Diabetekseen, Sepelvaltimotautiin, Korkeaan kolesteroliin ja muihin sydänperäisiin sairauksiin. Olen jo kerran elämässäni joutunut syömään verenpainelääkkeitä, ollessani ekaa kertaa raskaana.

Olen joutunut vuosia seuraamaan vierestä miten nämä sairaudet vaikuttavat elämään. Olen päättänyt, että yritän tehdä edes jotain ehkäistäkseni asiaa omalta kohdaltani. Ei vain ole helppoa pyrkiä liikunnalliseksi ihmiseksi, kun on vuosia vihannut liikuntaa koulun pakkosyötön jälkeen. Liikunta ei siis ollut lempiaineitani koulussa, vaikka jollain tapaa liikunnallinen olenkin ollut. Liikuntatunnit kun pyörivät aina niiden koulun suosittujen lenttistyttöjen ympärillä, jotka valitsivat aina joukkueet. "Liikuntavammani" on siis korvien välissä. ;D Onneksi olen toki nyt löytänyt tuon tanssin, jonka koen mukavaksi liikuntamuodoksi.

Oikea suunta

En ole taas ehtinyt tännekään kirjoitella. Mutta nyt näin flunssan kourissa on aikaa sitten kirjoitella, kun ei pääse ulos tai muutakaan. :(

Ostin huuto.netistä Zumba DVD -boxin, että voisin kotona zumbailla (vaikkei tällä etuvarustuksella tehä mitään hyppy/pomputteluliikkeitä). Mutta eipä se haittaa, vaikka tulisi vasta ensi viikolla kun ei tässä tilassa paljon harrastella liikuntaa. Ajattelin, että jos sitä ehtisi jonkun tunnin verran päivästään käyttää tanssimiseen. Tanssi liikuntamuotona on ainakin minulle mielekästä. En toki päässyt viime maanantaina tanssitunnille, kun isompi poika on myös flunssassa.

Ajattelin nyt laittaa ylä- ja alamäet tähän ylös. Puntari näytti onneksi tänä aamuna 83,1kg. Toivottavasti on sitä tai vähemmän vielä sunnuntain mittauspäivänä. Tuntuu vain, että aina mittauspäivää edeltävänä päivänä on aina jotain mikä vesittää lukemia. Kuten nytkin on lauantaina syntymäpäivät tiedossa. Toki kukaan ei väkipakolla kaada kakkua suuhun. ;)

Olen merkannut kalenterin mukaisesti viikot, olen aloittanut laihdutuksen viikolla 4.Olen ottanut alkupainoksi 90kg, joka oli vakiopainoni synnytyksen jälkeen muutaman kuukauden.
Laitan mitat viikkojen mukaan näin:

Viikko: 4 - 5 - 6 - 7 - 8 -9 - 10 - 11
Paino: 87,9 - 87,5 - 85,7 - 86,5 - 84,6 - 84,0 - 83,9 - 84,3
Indeksi: 30,41 - 30,27 - 29,65 - 29,93 - 29,27 - 29, 06 - 29,03 - 29,16

Senttimittoja voin laittaa sen verran, että laitan aloitusmittoja ja viimeisimmät mitat

Yläkäsivarsi (eli hauiksen kohdan ympärysmitta: 34,9 - 33,0
Rinnanympärys: 108,5 - 108,5
Rinnan alta: 87,5 - 84,5
Napamitta (eli vyötärönympärys navan kohdalta): 110,4 - 109,0
Lantio: 116,1 - 113,8
Reisi: 69,1 - 65,8

Ongelmakohtani ovat ihan selvästi vyötärö ja reidet. Luin jostain että varsinkin reisien/pepun alueella on vähemmän aktiivisia rasvasoluja, jolloin sieltä lähtee paljon hitaammin ja yleensä viimeisenä palaa rasvaa.
Että tosi lohduttavaa meidän naisten kohdalla, joilla yleensä juuri tuo alue on ongelma. 
Mutta rinnanympärys tuskin tulee muuttumaan minnekään (paitsi mittauksissa ollut pieniä eroja, mikä johtuu varmasti rintsikoiden mallista). Rinnat kun ilmeisesti ovat pelkkää kudosta. Ehkä pääsen leikkauksen avulla sitten pienempiin lukemiin rinnanympäryksen suhteen ja painoakin lähtee sen johdosta lisää.     

Olen nyt syönyt niitä CLA -kapseleitakin. Hiki ainakin virtaa ja suolistokin toimii ehkä vähän paremmin. En sitten tiedä, kuinka hyvä vaikutus noilla kapseleilla on. Kokeillaan nyt ainakin, kun niitä löytyy 2 ja puoli purkkia kaapista. Luin, että pitäisi lopettaa kaikenmaailman luontaistuotteiden popsiminen kuukausi ennen leikkausta. Ja omega-3:a en ole käyttänyt nyt ollenkaan, kun se vaikuttaa veren tyrehtymiseen. Leikkauksessa voi siis tulla ongelmia tai jälkihoidossa, kun tuo vaikeuttaa veren tyrehtymistä.

Hieman taas takapakkia

Ei nimittäin ole paino sen kummemmin liikkunut nyt mihinkään suuntaan. Mutta enpä liikoja odotellutkaan, kun on mennyt sen verran huonosti tämän laihdutuksen suhteen.

Viikko sitten viikonloppuna ja nyt viime viikonloppuna tuli juotua alkoholia. Sehän pöhöttää niin maan mahtavasti ja laskee verensokeria sen verran, että ei ole tullut kuuloonkaan vedellä salaattia seuraavana päivänä. Syön siis rokulipäivinä vähän, mutta runsashiilihydraattisia ruokia. Ja se sitten aiheuttaa sen, että keho ei tahdo lähteä kunnolla käyntiin, pöhöttää ja väsyttää seuraavat päivät. Mutta mihinkään karkkeihin tms. en tokikaan ole sortunut.
Olen kyllä miettinyt, että jos söisin ainakin pois nuo CLA -kapselit kaapista (kokeilumielessä, kun nekin on ostettuna...ehdin joskus aiemmin syödä niitä n. 1 kk). Tuskin niistä on haittaa leikkausta ajatellen?

Tänään olen syönyt vain pariin otteeseen leipää ja maustetun jogun sekä viilin. Toki kupin kaakaota join tuossa iltapäivällä. Mutta kaapissa odottaa nyt kanasuikaleet ja salaattitarvikkeet, jotka pitäisi ehtiä väsäilemään ennen tanssituntia. Aiemmin jo hetken ajattelin etten jaksa mennä tanssahtelemaan, tuntuu että vieläkin on vähän rapulaa. Mutta kyllä sitä nyt pitää vähän edes yrittää näiden repsahduksien jälkeen päästä takaisin raiteilleen. Alkoholin saa kyllä jättää suosiolla pois nyt joksikin aikaa, haittaa vain on moisesta.

Laitan viikon päästä sitten enemmän taas noita mittauksia. Ja juu, laitan kyllä ne huonotkin mitat mitä on nyt tullut tässä viime aikoina. :D

Sahataan

Viikonlopun löysäilyn vuoksi paino oli vähän noussut. Tuli nimittäin juotua hieman alkoholipitoista ja käytyä hakemassa Hesburgerin kanatortilla. Mutta tänään on väsyttänyt siihen malliin, että tuli syötyä vain vanhempien luona perunamuusia kun oli tarjolla. Väsymys on kyllä tällä hetkellä se pahin vihollinen. Olisi nimittäin mukava käydä lenkkeilemässä ja vetää vähän lihastreeniä. Kyllä sitä vain alkaa klo 19 tienoilla silmät lupsumaan.

Ehkä yksi syy voi olla sekin, etten ole nyt muistanut syödä vitamiineja ja on tullut vedettyä myöhään nopeita hiilareita. Pitäisi vaan saada itsensä ruotuun kovastakin väsymyksestä huolimatta.

Kokeilin yhtä H&M:n hametta jonka joskus olen kirpparilta ostanut. Meni jopa päälle ja vetoketju kiinni. Huomasinkin, että yläosa saattaisi olla jopa kokoa 42-44 jos ei olisi niin isot tissit. Onhan se kiva huomata, että menee jo jotain vaatteita päälle mitkä eivät ole ennen menneet päälle kirveelläkään. :D
Toivottavasti tulisi enemmän tuloksia vielä ja menisi enemmänkin vaatteita päälle, mitkä tuolla yhdessä muovipussissa odottelee pienentymistäni.

Mutta nytmenen syömään kevyen iltapalan ja odottelen nukkumaan pääsyä, on meinaan siihen malliin kyllä väsynyt.

Että tämmöstä tänään

Nimittäin 84,2kg näytti aamulla. Mutta vesitän senkin lukeman, koska minulla on kaapissa Lidlin 2 litran zerocola. Hiilihapot hieman turvottavat, enkä saisi juoda kofeiinia. Mutta minkäs teet, kun on hieman addiktoitunut siihen colan makuun. ;) Noh, olen syönyt hieman suklaabanaanejakin. Mennyt pikkuisen herkuttelun puolelle taas. En ota niin kovaa stressiä, kun paino on tippunut nyt nopeammin kuin ajattelin.
Vaikka harmittaahan se sitten siinä vaiheessa, kun puntari kertoo taas suurempia lukemia. Ja sitten itken taas täällä, kun olen vesittänyt hyvät pyrkimykseni. Jepjep.
Olen toki pyrkinyt kasaamaan päivän hiilarit sinne aamulle ja päivälle, että iltaa myöten olisin sitten ilman niitä.
Silkkaa itsensä huijaamista tietysti vedellä vähän suklaata...Pöh! :/ Tulkoon joku ja läpsäisköön, että taas herään oikeille raiteille.

Olen toki huomannut, että yhdet Lindexin 46 -kokoa olevat housut sujahtavat päälle. Joissakin vaatteissa taas koko 44 menee päälle. Ihan valmistajasta näemmä kiinni tuo koko. Mutta ne housut...menivät kyllä reilu kuukausi sitten päälle, mutta vatsan kohdasta ei meinannut saada nappia kiinni kun kiristi niin reippaasti. Nyt ei ole enää sitä ongelmaa. Ja kirpparilta ostin sitten sovittamatta yhden nätin paidan, arvatkaa vaan menikö päälle tissien kohdalta? Nöyp! Muuten oilisi varmaan vaan kevyesti  voinut vetää päälleen senkin vaatekappaleen.
Että paitojen koon suhteen on ihan turha kuvitellakaan mitään pienempää, koska rintojen ympärysmitta ei luonnollisestikaan ole pienentynyt milliäkään.

Ajatukset käyvät jo välillä positiivisin mielin leikkauksessa. Aiemmin pohdiskelin pelokkaana koko asiaa. Tässä on kuitenkin ollut aikaa ja ON aikaa pohtia koko prosessia ihan rauhassa. Aiemmin mietiskelin, että muuttaako rintojen pienentyminen minuuttani ja olemustani huonompaan suuntaan ja onko se sitten kuitenkin shokki mielelle. Olen nyt kuitenkin saanut märehtiä asiaa ja ajatukseni ovat sen suhteen muuttuneet. Nykyään ajattelen sitä kuinka ryhtini parantuu (välillä suoristan selkäni kuvitellen voivani jopa kävellä vielä joskus sillä tavalla), edessäni ei roiku sitten enää kaksi kauppakassiin sullottua melonia. Voin ostaa niitä kivoja rintsikoita joita notkuu naisten alusvaateosastot pullollaan, ei tarvitse enää tyytyä etsimään, hyvään tuurin luottaen, Anttilan hyllystä mahdollisia "big girls" -kokoja (Kappahlin rintsikoissa loppuu koot minun kohdallani, pöksyjä kyllä olisi isommallekin ahterille). Onneksi olen toki löytänyt paljolti nekin vaatekappaleet alelaarista, ilmeisesti eivät ole ihan sitä ostetuimpaa kokoa. :D
Olen katsellut monia paitoja, jotka ovat minulle nyt helmoista lyhyitä, että kuinka paljon ne mahtavat kasvaa pituutta kun eivät enää pingota yhdestä kohtaa ylöspäin. Entä kuinka moni paidoista jääkin sitten isoksi? Kun monet jäykkää kangasta olevat paidat olen ostanut rintojen perusteella ja vatsan kohdalta tietenkin ovat löysiä (ts. hieman telttamallia joutunut hankkimaan).
Entä kuinka käy pigmentin rintojen alla? Häviääkö rintojen alta, hieman tummuneet alueet sitten itsekseen vai mitä niille tapahtuu? Jääkö vatsan päälle kaksi tummempaa läiskää muistoksi? :D
Arvet eivät ainakaan minua haittaa pätkääkään, pieni hinta siitä mitä elämä saattaa tulla olemaan niiden ohessa.