Reilu 3 viikkoa leikkauksesta

En olekaan nyt ehtinyt tällä viikolla niin päivittää tätä blogiani. Mitä lie kiireitä ollut. :D

Alkuviikon olin todella kipeänä. Luultavasti alkaneet menkatkin vaikuttivat vahvasti. Tuntui, että haavoja kirveli ja kiristi, muutenkin koko rintamus oli kipeänä. Hermot etsiskelivät taas paikkaansa, kun tunsin väreilyä. Välillä on myös ollut outoja tuntemuksia, kuin toinen puoli "valuisi". Mutta tässä loppuviikosta olenkin ollut jo paremmassa kunnossa. Ainut, että ihan kuin olisin saanut iskun kummallekin puolelle kylkiluihin. Tulehduksia ei onneksi ole tullut, vaikka hieman pessimistin vikaisena sellaista itselleni odottelin. :)

Alkuviikolla huomasin siimatikin solmun auenneen kyljessäni, pari langanpäätä törrötti vierekkäin ihon alta. Kokeilin vetää langasta ja huomasin toisen päädyn vetäytyvän mukana, ja koska siima näytti olevan sen verran "pinnalla" niin nyppäsin koko langan pois. Ja minua alusta asti vaivannut langanpätkä toisessa kyljessä lähti myös eilen vähän puolivahingossa. Kokeilin, että vieläkö lanka on tallella ja kevyesti sitä nykäisin ja sekin hökötys lähti helpotuksekseni pois. Oli ollut sulamattomana sisuksissani vielä sellaisen sentin verran, sen ulkona roikkuvan sentin lisäksi. Lopuista pääsenkin eroon ensi tiistaina.

Eriparisuus vaivaa edelleen, mutta odottelen nyt vain kiltisti kirurgin tarkastusta ennenkuin alan tuomitsemaan tissejäni. Toinen on edelleen ovaali ja pieni, toinen pyöreä ja iso. :D

Tässä yksi tietolinkki plastiikkakirurgien sivulta: Rintojen pienennys

Kipuilua

http://ainomaino.blogspot.fi/2012/02/rintojen-pienennys-projektina.html

Laitoin heti alkuun hyvän blogitekstin rintojen pienennysleikkausen läpikäyneeltä ihmiseltä. Lopussa tuli muutama hyvä vinkkikin. Nimenomaan tuo keskustelupalstojen lukeminen. Siellä voi lähinnä nostattaa omaa verenpainettaan lukemalla ihmisten päästelemiä, tietämättömiä kommentteja asiaan liittyen.
Osa ihmisistä ei osaa asettua toisen asemaan, kun kyse on tämmöisestä ns. "tissisairaudesta", jos on elämänsä viettänyt B/C-kuppikerhossa. Ali- ja ylikehittyneen rintakudoksen omaavien korviin saattaa kuulostaa uskomattomalta, jos joku herjaa omia sopusuhtaisia rintojaan "liian pieniksi/rumiksi/kelpaamattomiksi/ym.". On nurinkurista, että toiset käyvät leikkauksen läpi päästäkseen, riemusta kiljuen, samaan kerhoon ja tuskin tulevat koskaan olemaan tyytymättömiä B/C -kuppikokoonsa. Joskus vain ihmisten olisi vaihdettava pariksi päiväksi paikkoja saadakseen vähän uutta näkökulmaa ajatuksiinsa. Esimerkiksi vaihtaisivat hetkeksi rintojaan jommankumman ääripään kanssa huomatakseen, että ei se oma tilanne nyt niin kauhea olekaan. :D
Juu, mutta se siitä enemmän tai vähemmän syvällisestä jorinasta.

Olin eilen meidän 2-vuotiaan pikkuherra Uhmiksen kanssa maakuntamatkassa. Herraa (painaa reipas 15kg) joutui sitten välillä vähän nostamaan ja kiskomaan. Pienten lasten kanssa on kyllä hankala olla toipilaana, kun väkisinkin joutuu vähän käyttämään nostovoimaa (onneksi 5-vuotias jo tajuaa, että mikä on homman nimi). Niinhän siinä sitten kävi, että n. 60 km päässä kotoa, minä auton ratissa, kivuissa ja paita veritahralla. Toinen tissi vuoti verta, mutta ei näyttäisi ainakaan revenneen. Paikkailin sitten sairaalasta saadulla haavateipillä, joka päästi kyllä kosteuden heti läpi ja varmistukseksi vielä muksujen Karvis-laastari päälle. :) Tänään on kivasti kirvellyt tissejä ja joudunkin ottamaan nyt paljon rauhallisemmin. Se tietää taas pari päivää sohvan pohjalla tylsistymistä. Onneksi on edes noita sukkia ja kaulaliina joita neuloa.
Tuntuu, että isompi tissi on vielä isompi ja kiristää. Uskon, että se taitaa olla isompi juurikin turvotuksesta, koska oli jo sairaalassa kipeämpi. Ensi viikon tiistaina onkin kirurgin näytillä käynti niin saa hänenkin näkökulmaansa asiaan, että mitä näistä pallukoista vielä tulee.

Menkat alkoivat eilen illalla. Wohoo! Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. En olisi pistänyt yhtään pahakseni, vaikka yksi kerta olisi väliin jäänytkin. ;D

Laitan tähän loppuun vielä omat kustannukseni, mitä on tähän mennessä tullut koko hommasta (tk:n vuosimaksu 27€, mitä en ole tähän mukaan laskenut). Enkä tiedä onko vielä jotain laskuja tulematta, mutta tuskin nyt mitään hurjia määriä. Oliskohan jotkut parit pkl-maksut...

• Poliklinikkamaksu kirurgilla käynnistä tammikuussa 27€
• Mammografia 27€
• Sairaalan vuorokausimaksut á 32,60€ x 2  = 65,20€
• Lääkkeet (Panadol 1mg + Burana 600mg) n. 12€
• Soveltumattomat urheilurintsikat 5,95€

2 viikkoa ja 1 päivä jälkeen operaation

Eilen illalla kävin suihkussa ja otettiin haavateipit pois. Ukkokulta sai toimia teipin repijänä, koska en itse pystynyt teippejä repimään. Ihoni on kipuherkkä, kun revitään jotain teippiä (oli sitten laastari tai vastaava) ja joutuikin välillä pitää taukoa teippien poistossa. Sairaalassakin hoitaja ihmetteli, että miten dreeniteippien poisto voi "mukamas" sattua noin paljon. Selitä siinä nyt sitten matalasta kipukynnyksestä tai vastaavasta.

Mutta saumat näytti ihan hyvältä, vaikkakin vähän rajuilta vielä tässä vaiheessa. Onhan rinnoista kuitenkin leikattu A:n muotoinen pala pois (yläkärki on siis ollut nykyisen nännin paikan kohdalla ja iho venytetty kiinni). Nännipihat olivat hieman kalvenneet yhdestä reunasta (operaatiosta säikähtäneenä?), mutta saavat varmasti värinsä takaisin ajan myötä. Ja nännit näyttivät kuin nuppipalapeleiltä, jotka voi nostaa pois paikaltaan ja asetella takaisin, koska reunat olivat vielä hieman syvät. Mutta, ovatpahan normaalissa paikassa eivätkä katsele lattiaa kohti. :)
Pientä tihkua tuli rinnan alla olevasta saumojen risteämiskohdasta, mutta oli niin mitätöntä etten laittanut enää
 teippiä. Leikkaushaavoja onkin nyt aristanut ja tissejä jomotellut enemmän, kun teipit otettiin pois. Teipit ovat kuitenkin tukeneet haavoja tähän asti ja nyt liitokset narisevat siellä itsekseen omalla painollaan, niin ihmekään jos nyt vähän kirpaisee.

Tissit ovat hieman eriparia (oikea tissi on isompi jota se alunperinkin on ollut), mutta katotaan nyt tasaantuuko ajan myötä. Ja vaikuttavat mukamas edelleen "isoilta", vaikka ovatkin yli puoli kiloa pienemmät.  Ihan hullunkurista. :D Vaikka lääkäri puhui silloin B/C-kupista, niin luulenpa, että nämä saattavat olla lähempänä C/D-kokoa. Pitää katsella vanhoja tissikuvia ja huokaista helpotuksesta.
Ja on mukavaa, että ylävartaloni on nyt jotenkin sirompi, enkä ole enää sellainen V-kirjaimen muotoinen kun tissit eivät valtaa huomiota keskialueella. Vielä pitää toi vatsapömppis käydä urheilemassa pois, kun pääsen taas liikkeelle.

Paidat olivat ennen kokoa 46/L-XL, nyt voin pukea päälleni valmistajasta riippuen kokoa 40-44/M-L. Ja ihan tyytyväisenä olen kerännyt kaapista kaikki telttapaidat pois.

Ajattelin, että en pidä kauheasti kiirettä rintsikkaostosten kanssa, kun tissit ovat vielä sen verran muhkuraiset ja varmasti turvonneetkin. Voisin vaikka kuukauden päästä aloittaa liivien etsiskelyn. Nyt voi varmasti olla paljon valikoivampi ja ostaa mukavempia ja tukevia rintsikoita + nättejä tietenkin. Kiva aloittaa ihan nollasta liivien osto, kun ei ole kuin nämä sairaalaliivit ja ne yhdet halvat sporttiliivit (joista tissit ei oikein tykänneet ainakaan näin paranemisvaiheessa, saattavat olla myöhemmin ihan siedettävät). Voisin päivittää samalla alushousosastoakin. On minulla käyttämättömänä muutamat tsemppipökät, jos sais tota arsea vähän pienemmäksi. :D

Viikko ja 5 päivää after surgery

Pari päivää on mennyt kivuissa ja väsymyksessä. Tietenkin siitä huolimatta on kerättävä rojua ja raivattava tätä sikolättiä, kun nuo pojat eivät ymmärrä pitää lelujaan omassa kämpässään. ;)
Viime yönä siinä ennen klo 4 heräsin kipuun ja marssin lääkekaapille ottamaan Burana 600. Aamulla sitten puoli 7 herättyäni päässä taas jyskytti tuttuun ja turvalliseen tapaan. Otin Panadolin ja miesten lähdettyä marssin takaisin unten maille. Onneksi sitten enää tissejä jomotteli, kun taas jälleen heräilin.
Edelleen eniten kipua on tuolla kainalonpuoleisessa haavasauman päässä eli tissien sivuilla.
Ajattelen loogisesti, että ehkäpä siellä on nyt joku isompi paranemisprosessi käynnissä, jos kipuja on enemmän ja keho selvästi kaipaa enemmän lepoakin.
Sunnuntaina menin nostamaan pienemmän pojan pinnasänkyyn nukkumaan ja pois sieltä, kun apua ei ollut sillä hetkellä tarjolla. Ei ollut missään nimessä hyvä idea, koska kipuilin loppuillan aika hyvin. Pelkäsin jo repineeni jonkun paikan, mutta kaikki näyttäisi olevan edelleen ehjänä.

Olenkin huomannut joitakin "oireita" joita on tämän leikkauksen myötä tullut:

• Ennen leikkausta olevat, kiusalliset allergiaoireet (eli aivastelu, silmien kutina, kurkun käheys ja kutina, nenän kutina) ovat nyt tähän asti pysyneet tipotiessään. Saisivat puolestani kyllä pysyä poissa vaikka loppuelämäni. :) 

• Toinen juttu on menkat, joiden olisi pitänyt alkaa jo viime viikonloppuna. Syyksi epäilen vahvasti tätä leikkauksen jälkeistä kehon stressitilaa. Varmasti myöhästyvätkin tai jäävät ehkä jopa kokonaan väliin (kerta se olisi ensimmäinenkin, jos raskauksia ei lasketa).

•  Kynteni ovat yleensä hauraat, nyt vielä hauraammat. Olen käyttänyt nyt sitten Rainbown monivitamiiniporeita siinä toivossa etteivät aivan kokonaan tippuisi sormenpäistä. 

• Naamani alkoi kukkimaan aika kivasti leikkauksen jälkeen. Ei yleensä kauheasti ole näppylöitä naamassa eikä varsinkaan finnejä, mutta leikkauksen jälkeen otsa ja nenä oli kuin ammuttu. Onneksi on alkanut jo helpottaa pikkuhiljaa.

• Iho on mustelmaherkkä. Tästä voisi kenties syyttää noita kipulääkkeitä, joiden ohjeissa luki mustelmaherkkyys

• Kuivat limakalvot. Suuta ja kurkkua kuivaa jatkuvasti. Alakertaan saattaa tulla haavaumia kun käy vessassa asioilla ja paperilla pyyhkii. Jos menkat alkaisivat, en voisi kuvitellakaan laittavani kuukuppia tällä hetkellä. :(

Siinä nyt ainakin muutama, jotka olen huomannut tässä päivien aikana.

Odottelen jännityksellä haavateippien poistoa. Suunnittelin pyhittäväni sunnuntain tälle tapahtumalle. Tällä hetkellä en osaa kyllä sanoa noista haavoista mitään, kun teipit ovat juuri niiden kohdalta kuivuneessa veressä. Toki tikkien päitä tuntuu siellä täällä ja kyljessä roikkuu sentin verran sulavaa tikkinarua (jota yritin yksi ilta nyhtää irti, mutta en uskaltanut voimalla vetää kun ei kerran irti lähtenyt, enkä tiedä kuinka syvällä narunpätkä edes on). Tässä vaiheessahan ei tietenkään saisi vielä vertailla tissejä, koska tilanne ei ole vielä lopputuloksessa, mutta silmiin pisti silti se että toinen on hieman isompi ja pyöreämpi kuin toinen. Toinen on enemmän soikea, mutta oli rinnanvälin puoleiselta reunalta pyöreämpi ja isompi. Että saa nyt nähdä mitä näistä tulee. Ei se eriparisuus tulevaisuudessa haittaa, kun ovat silti pienemmät edeltäjiinsä verrattuna. Kauhea pelko vain nakuttaa takaraivossa, että entä jos nämä tästä kuitenkin kasvavat ja ollaan taas samassa pisteessä kuin lähtiessä. Toivottavasti näin ei tule käymään ja ainakin kirurgi vakuutteli, että nämä eivät tule tästä kasvamaan siihen samaan kokoon.

Päivää vaille viikko leikkauksesta

Puntari sentään ilahdutti minua tänään, näytti 79kg. :) Ilmeisesti alkaa lääketurvotukset hellittää ja lihasmassakin varmaan katoaa siinä samalla. Noh, ei auta kuin treenata sitten kun on taas mahdollista.

Katselin tänään ompeleita vessan peilistä raottamalla hieman liiviä. Toisen tissin alareunassa on tummanpunainen alue. Pelkään, että se on verenpurkauma eli hematooma. Jos se on se, niin saattaa tulla antibioottikuuri tai pahimmassa tapauksessa uudelleenoperointi. :( Toivon toki, että on niin pieni purkauma että selviäisin sen kanssa vähällä. Kunhan mies tulee kotiin, hänen avustuksellaan saan liivit pois päältäni ja tarkasteltua aluetta paremmin. Pitäisikö sitten huomenaamulla soitella tuohon terveyskeskukseen, en tiedä...
Pikkuisen tihkua on tullut teipin läpi parista kohtaa, mutta aika minimaalinen määrä.

Eilen illalla oli jonkin verran kipuja, koska olin joutunut olemaan niin paljon liikenteessä hoitamassa asioita.
Tänään aamulla olikin taas huono olo, kipuja ja menin takaisin nukkumaan. Taisin sitten romuttaa unirytminikin samalla nukkumalla jonnekin klo 11.30 saakka. X)
Tänään en ole vielä ottanut särkylääkettä, eikä ole vielä niin kivulias olokaan. Luultavasti kuitenkin otan ainakin Buranan jossain vaiheessa. Voi olla, että pärjäisin varmaan vähemmälläkin kipulääkityksellä. Ja päivän edetessähän ne kivutkin yleensä vasta lisääntyy.

Mutta menen nyt taas vähän lepäilemään tuonnenojatuoliin ja otan jälleen villasukan työn alle. :)

4 päivää leikkauksen jälkeen

Haavakipu on hieman lisääntynyt. Tarkoittaneeko sitten sitä, että tunto on palaamassa ja kivut sen myötä hieman pahenee. Rinnoissa tuntuu ihon alla outoa "väreilyä" välillä ja näin maalaisjärjellä ajateltuna se saattaisi olla hermostosta johtuvaa (onhan siellä sisuksissa pistetty piuhoja poikki). Välillä tuntuu kuin lämmin veri pulpahtaisi jostain päin tikkejä, mutta ei siellä kyllä mitään sellaista ole vielä tapahtunut. Senkin saa ilmeisesti laittaa hermotuntemuksien syyksi. Tänään mustelmat ja muut nätit ulkoiset seikat näkyvät selkeämmin, kun tiirailin hieman paidan alle. Tissit ovat hienon riemunkirjavat ja nännipihat ihan sinimustat niiltä kohdin missä haavateippiä ei ole.

Eilen nukuin päiväunet ja loppuillan olinkin hieman huonovointinen ja tokkurainen (onneksi pääsin piristyksekseni katsomaan tulevaa kummipoikaa,vaikka en häntä sylissä voinutkaan pitää). Samoin tänä aamuna kärsin pahoinvoinnista, joka hellittikin tunnin kuluttua. Hikoilen kuin pieni possu ja pissa haisee kamalalle. Vatsa ei oikein tahdo välillä toimia. Yritän väkisin laittaa jotain syötävää suuhuni, vaikka ruoka ei oikein maistukaan. Tunteet myös heittelevät rajusti laidasta laitaan. Itken ja nauran vuorotellen kuin joku pahempikin sekopää. ;) Yritinkin ottaa selvää tästä ilmiöstä ystäväni Googlen kautta. Jonkinlainen apeus/masennus/mielialan vaihtelu ei näköjään ole mikään uusi ilmiö leikkauksen jälkeisessä tilassa. Erityisesti, jos leikkaus on muuttanut huomattavasti elämäntilannetta, ovat tunteet herkemmin pinnassa.

Olen niin malttamaton, että ajattelin jo tänään hieman koluta vaatekaappini sisältöä ja poistaa telttapaitoja. En voi vieläkään oikein uskoa että minulle istuu niin hyvin päälle M-koon paidat. Voihan olla, että joissain tapauksissa saattaa jopa S-kokokin mennä (ainakin kuvitelmissani, koska tuo vatsapömppö tuskin on kovin armelias asian suhteen). :)
Palkitsen sitten itseni tässä lähitulevaisuudessa käymällä vaateostoksilla, kunhan se vain on mahdollista. Tiedä sitten käynkö ostamassa oikein pari uutta paitaa, vai koluanko kirppareita. Ja odotan kovasti sitä, että pääsen kävelemään, lenkkeilemään, myöhemmin kuntosalille jne. Haluan vartalostani kuitenkin hieman solakamman. Puntaria en saa enää tuijottaa niin ankarasti, koska en lääkärin mukaan saa laihduttaa ainakaan enää 10kg tai tissit lörpsähtää.

Mutta menen nyt vaatekaapin kimppuun ja sitten sohvalle tekemään villasukkaa. Käsitöitä tulee tehtyä nyt ahkerasti, kun välillä on pakko vain istua.

Olipahan sairaalareissu

Kertoilen tänne nyt jotain, kun vielä pysyn pystyssä. :D

Menin keskiviikkona vanhempieni luokse yöksi, kun äitini lupasi kyyditä minut sairaalaan aamulla. En jännittänyt edes illalla ja nukahdinkin melko nopeasti. Herätys olikin sitten klo 4 jälkeen. Koko matkan haukotutti kyllä aika mahtavasti.

Sairaalaan päästyäni kävin ekana labrassa verikokeissa ja sieltä sitten menin kirurgian osastolle. Minut ohjattiin huoneeseeni ja sain sairaalan nätit vaatteet päälleni (takaa auki olevan paidan ja ihanat puuvillapöksyt). Sain huonekaverikseni naisen jolla oli myös rintojen pienennysleikkaus edessä. Juteltiin siinä sitten omat historiikit, että kuinka on tänne sairaalaan päädytty. Saatiin Atarax ja kipulääke. Sovitettiin tukiliivit ja saatiin jotain jumppaohjeita. Huonekaverille tulikin lähtö klo 9 leikkaukseen, minä sain jännittää omaani tyhjä vatsa kurnien klo 11.30 saakka. Atarax väsytti kyllä niin mahtavasti. Minua lähdettiin viemään sängyllä ja matkan varrella leikkaushoitajat esittäytyivät vihreissä asuissaan. Väsymys kaikkosi kummasti, kun huomasin päätepysäkkini katossa roikkuvat isot kirurginlamput. Puin myssyn päähän, kädet levitettiin sivuille ja lappuja liimailtiin joka puolelle.Tuntui siltä, kuin otsanahka palaisi irti kun desinfiointiaine poltti ihoa.
Sanoinkin, että nyt alkoi vähän jänskättää ja jouduin vetämään muutaman kerran henkeä syvään. Anestesialääkäri etsiskeli suonta kädessäni ja sai laitettua piikin. Minulle ilmoitettiin, että pian tuntuu kylmältä kun nukutusaine laitetaan tulemaan. Tuijottelin hetken happimaskia, kuulin hyvien unien toivotukset, pyristelin unta vastaan vaikka laitoin jo silmät kiinni, kylmä aalto pyyhkäisee varpaista ylöspäin huikaisevalla vauhdilla.

Näin unta, että olin kirpputorilla ostoksilla. Sitten kuulin ääniä ja avaan silmäni. Hoitaja kysyy, onko pahoinvointia. Hieman, mutta ei ole mitenkään sietämätön olo. On kylmä ja tärisen pienessä horkassa. Seuraavaksi muistan katsoneeni potilashuoneeni seinällä olevaa kelloa, se näyttää kellon olevan 17. Herään uudestaan klo 18 aikoihin ja hoitaja lupaa tuoda tunnin päästä iltapalan. Haluan vessaan. Olo on kuin vahvassa humalassa. Täytyy hetki istua sängyn reunalla, hetki seistä paikallaan, ottaa tukea joka paikasta ja hoiperella vessaan. Siinä sitten mentiin hoitajien kanssa käsikynkkää. :D
Väsyttää kamalasti. Huonekaveri on puhelias, mutta en jaksa kuin hymähdellä vastaukseksi. Saan onneksi syötyä hyvällä ruokahalulla. Saan nukuttuakin muutaman tunnin kipulääkkeiden voimalla. Herään klo 5 siihen, kun hoitaja seisoo sänkyni vieressä ja tuo vähän lisää kipulääkettä. Hoipertelen taas vessaankin ja naama on ihan vitivalkoinen. Onneksi vessareissut ovat joka kerta vain helpompia.
Olo on ihan turvonnut ja ilma kiertää vatsassa jatkuvasti. Onneksi aamupäivällä pääsen jo itse vessaan. Ärsyttää kantaa dreenejä mukana, toinen dreenin ulostuloreikä on arka ja kipeä.

Lääkäri tulee katsomaan meitä ja siteet otetaan pois. Näyttää kuulemma tosi hyvältä ja leikkauskin meni lääkärin mukaan hyvin. Yritän itsekin vilkuilla, että miltä ne nyt näyttävät. Pienemmiltä, tottakai ja aika runnelluilta. Tukiliivit puetaan ylle ja saadaankin sitten kasa lappusia.Katson heti ensimmäisenä, että paljonko tisseistä nyt lähti. Vasemmasta lähti 616g ja oikeasta 618g. Yli kilo yhteensä! Ja vielä jäi jäljellekin.
Dreenit otetaan pois. Mielestäni se oli kyllä kivuliain vaihe koko hommassa. Teippien irroitus oli inhottavaa ja putket olivat koko rinnanalusmatkalta. Oikea puoli oli paljon kivuliaampi, koska se oli alun alkeankin ollut se kivuliaampi puoli. Onneksi ei kuitenkaan kestänyt kauan se poistaminen ja sain huokaista helpotuksesta.
Saatiin lupa lähteä kotiin ja tilasin taksin. Sain puettua omat vaatteeni yllättävän hyvin, pujotettua teepaidan pään yli ja sitä rataa. Taksikuskin tullessa hyvästelin huonetoverini ja toivoteltiin hyvät voinnit toisillemme.
Nuokuin puolet taksimatkasta. Oli haettava kaupasta juotavaakin, kun kurkku oli vielä hieman kuiva ja kipeä hengitysputkesta.

Yllättävän kivutonta on olotila ollut tässä kotosalla. Kotiin tullessani olin hieman allapäin, mutta onneksi sekin helpotti sitten seuraavana päivänä. Ilmeisesti ihan tavallista leikkauksen jälkeen. Välillä jaksan olla pystyssä ja taas hetkessä lässähdän niin, että on pakko vain levätä. Haavakohdat välillä saattavat kirvellä ja liikkuminen on jäykkää. Pitäisi yrittää kulkea selkä suorassa, mutta silti varon tikkejä rintamuksessani (tikit ovat siis sulavia, muutama rautatikki on ilmeisesti kyljessä jotka kirurgi ottaa kontrollissa pois). Olo on välillä ihan tokkurainen tai kevyesti laskuhumalainen. :D Eilen kävin jo suihkussa, peseminen ei sujunut niin hyvin mutta tulipahan huuhdeltua enimmät hiet päältä. Kokeilin muutamaa paitaa suihkun jälkeen ja tulin todella onnelliseksi siitä, että M-koon paidat istuivat nyt jo niin nätisti päälleni. Rinnanalussaumatkin kulkivat sieltä mistä pitikin, eivätkä nännien yläpuolella. Oli aika uskomaton fiilis ja leijuinkin siinä sitten loppuillan, vaikka väsyinkin paitojen sovittamisesta melkoisesti. :) Ylävartalo näyttää nyt niin solakalta. Vatsa tietty pömpöttää kahta kauheemmin kun huomio on siirtynyt nyt siihen (ja vieläkin tuntuu turvottavan), mutta hoidan senkin sitten kun taas kykenen salilla käymään. Rinnat ovat vielä hieman hassun muotoiset, sellaiset ovaalin muotoiset. Mutta muotoutuvat varmastikin pyöreämmäksi ajan myötä.
Voin keskittyä vaatekaappini isoksi käyneiden paitojen inventaariopoistoon sitten, kun siihen on voimavaroja. Nytkin olen vain mytännyt pyykistä tulleet vaatteet kaappiin ja keräillyt rintsikoita huoneen nurkkaan lattialle.

Mutta tämmöisissä fiiliksissä täällä tällä hetkellä. Nyt on pakko mennä lepäämään, kun alkaa tämä istuminen sattumaan.

Hengissä ollaan

Leikkaus oli torstaina. Kaikki meni hyvin ja olen tyytyväinen lopputulokseen. :) Palaan kertomaan vielä tarkemmin, kunhan tästä väsymyksestä ja lääketokkurasta toivun (väsyn vielä aika herkästi).

Kolme yötä jäljellä

Niinpä niin. Ehkä jännitys, tai pikemminkin paniikki, nostaa päätään. En oikein tiedä mitä odottaa, enkä siksi sitä osaa kauheasti jännittääkään. Panikoin lähinnä sitä, että onhan tämä nyt varmasti oikea ratkaisu ja kuinka kamalat arvet tulevat olemaan ja miten kuntoutuminen lähtee sitten käyntiin ja olenhan varmasti tyytyväinen lopputulokseen. Toki koitan tuudittautua siihen ajatukseen, että 90% saman läpikäyneistä ei oivät leikkausta katuneet. Ja saatan joskus päästä peräti juoksemaan...tai siis hölkkälenkille ja pukea normaaleja yläosia ylleni ilman telttaefektiä. ;)

Koska ystäväni KELA ei osannut suoraan luvata, että saisin matkakorvausta taksimatkasta, lupautui ihana äitini heräämään ennen kukonlaulua ja viemään minut sairaalaan. Busseja Ähtäriin ei siis täältä mene, aikaisin juna saapuu perille klo 11.30 (ja sairaalassa kun täytyisi olla klo 7), ja jos olisin yöpynyt leikkausta edeltävän yön jossain majoitustiloissa, se olisi tapahtunut vähintään 5km säteellä sairaalasta ja vieläpä linnunrataa pitkin (osassa oli siis järvi välissä, joka hämäsi tätä välimatkaa). Takaisin pääsen kyllä taksilla ja saan automaattisen matkakorvauksen lääkärin lappusella.

Viikonloppu on mässäilty, mässäilty ja mässäilty. Vietettiin siis pienemmän pojan ja ukkokullan synttäreitä. Tänään onkin olo turvonnut ja väsynyt. Päätä on särkenyt ja vatsa sekaisin. Hyvä opetus, ettei kannata ylettömiä mässäillä. :D Kuntosalijäsenyyskin on tauolla, joten sinnekään ei nyt pääse kuluttamaan näitä ekstrakaloreita. Ajattelin toki illemmalla käyttää miehen käsipainosarjaa hyväkseni ja koittaa jumppailla jotain liikkeitä, joita olen jumppatunneilla oppinut. :) Uudet jumppakengätkin pitäisi hankkia, siis oikein jotkut fitnesskengät. Ostin edelliset sisäpelikengät paikallisesta halpakaupasta halvalla ja ahkeran käytön jälkeen ovat alkaneet hiertää ikävästi jalkapöytiä (vaikka yleensä kengän pitäisi mukautua jalkaan käytön myötä).
Kävinkin jo yhdessä marketissa katselemassa kenkiä ja totesin, että kunnollisiin kenkiin on ilmeisesti varattava ainakin 100€. Ainakin Bagheeran ulkoilukengät ovat istuneet jalkaani aika mukavasti, mutta tietenkin kokeilen muitakin vaihtoehtoja. Aiemmin tilasin kengät aina netistä, mutta nykyään menen mieluummin suoraan kenkäkauppaan kokeilemaan vaihtoehtoja. Tällä menettelyllä pystyy karsimaan ne hutiostokset, joita ei sitten jaksa palauttaa ja kaappiin kerääntyy epämukavia kenkiä joita ei voi käyttää.

Mutta, nyt täytyy rientää siivoilemaan pois viikonlopun synttärisotkuja. ;)