Jorinaa

Eilen saunassa ollessani katselin niitä hieman tummempia kohtia joissa "vanhat" rinnat ovat olleet (ja järkyttävän alhaalla ovat olleetkin!), mietin kaikkia positiivisia vaikutuksia mitä on tullut leikkauksen jälkeen ja tullut siihen lopputulokseen, että tämä kaikki on kannattanut. Aluksi tietenkin pelkäsin kaikenmaailman identiteettikriisejä ja ties mitä, koska en osannut kuvitellakaan mitä elämä saattaisi olla kaiken jälkeen.
Olin kuitenkin niin tottunut siihen kaikkeen...painaviin rintoihin, migreeniin, pukeutumisongelmiin, hartioiden jumittumiseen, uniongelmiin, liikuntaharrastusten rajoittumiseen, väsymisestä masennukseen ja vaikka mihin. On silkkaa vääryyttä tyytyä siihen tilaan, kun on olemassa mahdollisuus elämänlaadun parantumiseen! Arvet ovat pieni hinta verrattuna siihen mitä etuja leikkauksesta saa. Mutta ennen leikkauspöydälle päätymistä näitä asioita on yrittänyt ensin hoitaa lääkkeillä, telttavaatteilla, huonoilla liiveillä ja ihan vain liikunnan vihaamisella. ;) On minulla vieläkin vähän huono asenne liikkumista kohtaan... Esimerkiksi ladulle suksittelemaan minua ei saisi kirveelläkään, en halua pelata sählyä tai muutakaan missä saattaisin saada pallon naamaani, enkä ole muutenkaan liikunnan osalta kovin kilpailuhenkinen.

Mutta liikkuminen jatkuu yhä. Olin eilen punttisalilla. Tänään en työpäivän päätteeksi kyennyt menemään lenkille, koska oikean jalan sääri kipeytyi taas sen verran päivän seisoskelusta että oli nyt pakko jättää väliin. Sama kohta kipeytyy aina hölkkälenkin loppuvaiheessakin ja sitä sitten parannellaan loppuilta. Ikävä vaiva. :(
Mietiskelinkin, että astunko jotenkin huonommin jalalla tai vaikuttaako se, että se on kooltaan noin puoli kengänkokoa toista jalkaa isompi. Ehkä äkkinäinen liikuntarasituksen lisääminenkin varmaan on syynä, pitäisi ehkä ottaa rauhallisemmin. Jatkaa vaikka joka toinen päivä -tyyliin ja lisätä siitä aina hiljalleen jonnekin kohtaan aluksi pari peräkkäistä päivää, sitten 2 päivää+välipäivä+2 päivää -tyyliin. Voisin auttaa näitä lihasparkoja mukautumaan paremmin rasitukseen. Kävelylenkkejäkin voisin toki tehdä sellaisina päivinä, kun en tee mitään rasittavaa liikuntaa. Hmm, mietintämyssy päähän. :)

Huomenna aamulla kampean taas puntarille katsomaan, miten olen suoriutunut (niin ja tietysti mittanauhaa unohtamatta).

Löytyi tuollainen:

Sattuuko sääreen?


ps. Kuvat unohtui, mutta ehtiihän sitä. :D

Kilojen karistamista

Olen nyt kokeillut hölkkälenkkejä ja on kyllä ollut aivan mahtavaa. Ekalla kerralla ajattelin, että tällä rapakunnolla pääsisin etenemään max. 3 katulampun väliä mutta yllätin itseni hölkkäämällä 800 metriä pienen alkulämmittelypyrähdyksen jälkeen. Toisella lenkkikerralla meni jo 1,3km ja tämän päivän tulosta en ole vielä ehtinyt tarkastelemaan, mutta on hieman pidempi kuin tuo edellä mainittu matka.
Vaikka minulla on jotkut halvat urheiluliivit päällä (joissa ei ole niin hyvää tukea), niin etumus käyttäytyy kyllä ihan eri tavalla kuin ennen leikkausta. :D Aion hankkia jossain vaiheessa Shock Absorberin juoksuliivit. On aika uskomatonta, että juoksen/hölkkään/mitä vain kävelyvauhtia nopeampaa ja vielä tuollaisen matkan!
Ainut miinuspuoli on tuo oikean jalan sääri/pohje, joka rasituksesta aina ärhäköityy ja saan hieman nilkuttaa kotimatkan. Temppuilee aina kuntosalillakin ollessa. Onneksi on toki tänään palautunut jo nopeampaa kuin ajattelin, eikä ole enää niin kipeä. Ehkä sekin tottuu pikkuhiljaa rasitukseen. Kyllähän minäkin läkähtyisin muutaman liikakilon alla. ;)

Vettä olen nyt pyrkinyt juomaan vähintään 2 litraa/päivä. Ja nesteet tuleekin pihalle aika tiuhaan tahtiin, mutta onneksi sekin helpottaa sitten jossain vaiheessa. Täytyy nyt vain odotella. Kuulemma minusta jo huomaa, että turvotus on alkanut jo haihtua ja kyllä se olotilassakin toki tuntuu. :) Löysin tänään kirpparilta yhen kivan H&M -mekokin joka jopa sujahti päälleni ilman että kiristi kamalasti vatsamakkaroista tai tissien kohdasta.

Täällä siis tavoitteena saada n. 10kg pois. Erityisesti reisistä ja vatsan/selän kohdilta olisi kiva solakoitua, että vaatteet istuisivat vielä paremmin. Yritän tässä epäsäännöllisen työn ohella jaksaa tsempata itseäni liikkumaan, välillä kun tuntuu että ei jaksa. Ja mp3 -soittimeenkin pitäisi tehdä jokin repäisevä soittolista, kun on hieman tylsää juoksennella ja kuunnella vain omaa hengitystä semmoset 40 minuuttia. :D

Koitan ensi kerraksi etsiä itsestäni jonkun vuoden takaisen kuvan ja napsaista kuvan nykytilanteesta, että saa vähän käsitystä tuosta painonpudotuksesta ja jos löytyisi jotain mikä vähän antaisi osviittaa vanhasta rintavarustuksesta.

Muisteluita vanhoista rinnoista.

Tässä eräs päivä mieleeni muistui mitä oli elämä ennen leikkausta.

Täytin pyykkikonetta ja mieleeni juolahti yhtäkkiä, että onpas mukavaa kumarrella ilman ongelmia. Ennen tissipari olisi noussut liiveistään kurkkuun ja ylös noustessani olisin joutunut korjaamaan niiden asentoa liiveihin. Ennen siis jouduin asettelemaan rinnat liiveihin ja nännit "oikealle paikalle". Nyt voin vain pukea liivit ylleni ilman mitään tuskaista asetteluoperaatiota. Iltaisin voin vain mennä sänkyyn makaamaan ilman, että tarvitsee etumusta korjata hyvää asentoon saadakseni nukutuksi.
Olo tuntuu muutenkin paljon normaalimmalta, koska etuvarustuksessa ei ole elämää rajoittavaa liikapainoa. Enkä ole enää liian huomiota herättävä etumukseni kanssa. Ja vaatteetkin istuvat päälle ihan eri tavalla. Olen onnellinen, että uskaltaduin koko operaatioon.:)

Huomenna aion mennä kuntosalille ja muutenkin kunnostautua laihduttamisen suhteen.