Kilojen karsiminen taas tauolla

Häpeäkseni myönnä, että olen ollut todella laiska liikkuja viime aikoina. En ole oikein saanut sitä kunnon potkua millä lähtisin liikkeelle. Tuntuu, että työasiat ovat viime aikoina verottaneet rutkasti kaiken liikenevän energiani. :(
Itseinhon piiskatessa mieltäni ajattelin, että jotenkin sitä on vain pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää löytää taas se hyvä ruoka- ja liikuntarytmi kuin ennen leikkausta. Ehkäpä hiilareiden mättäminen surutta onkin yksi osasyy tolkuttoman väsyneeseen ja jumittavaan olotilaani. Huomaa, että vaatteetkin taas vähän kiristävät tavallista enemmän kun turvotus vaivaa (siis muulloinkin, kuin nyt naistenvaivojen aikana).

Rinnat ovat olleet viime aikoina kipeämmät. Öisin on vaihdettava asentoa, kun kyljen puolelle sattuu. Rinnanaluspoimuissa kipristelee välillä, enkä ole nyt silikoniteippien kanssa jaksanut tapella. Rinnat ovat muutenkin olleet nyt aremmat. Arvet ovat muuten siistit, mutta ovat aika punaiset ja hieman leveät joistain kohdin rinnanaluspoimussa. Ajattelin, että jos jaksaisin vain käyttää Bio-oilia ja ehkä teippiä "pahimmissa" kohdissa. Arvet sinänsä eivät minua haittaa, niitähän on muutenkin tullut matkan varrella vähän sinne tänne. :D

Olen pohtinut sitä mahdollista tulevaa operaatiota siihen toiseen rintaan. Tuleeko rinnasta enemmän toisen kaltainen uudelleen käsittelyn jälkeen? Entä, jos jostain syystä jätän homman väliin ja kadunkin sitä myöhemmin? Tällä hetkellä olen toki sitä mieltä (tai siis päättänyt), että otetaan vain toisesta vähän liikoja pois. En minä tuota ukkoani ole kiinnostunut miellyttämään, vaan se on oma rintani jota joudun jatkuvasti kantamaan. Olkoot tyytymätön, jos ei kelpaa. Olen kuitenkin niin monta vuotta joutunut kärsimään vaivoistani, että vien kyllä loppuun sen minkä olen aloittanutkin. Ei parit sairaalareissut enää tässä tilanteessa tunnu missään, kun se pahin on kuitenkin jo ohitse. ;) Ja tuskin tarvitsee enää Ähtäriin asti lähteä, että jos ihan tuonne Seinäjoen keskussairaalaan saisi mennä sitten itsensä hoidatuttamaan.

Löysin artikkelin ja samalla nimenkin sairaudelle eli rintojen hyperplasia (jos en nyt ihan hakoteille joutunut), joka siis tarkoittaa seuraavaa:

Hyperplasia (liikakasvu) tarkoittaa solumäärän lisääntymistä johtaen elimen normaalia suurempaan kokoon. Solut ovat normaalin näköisiä ja kokoisia.

 Eli solujen hyvänlaatuinen liikakasvu. Sen vuoksi yleensä ilmeisesti mammografiakin on paikallan sen lisäksi, että tutkitaan rintojen koostumus, mutta myös mahdollisten pahanlaatuisten solujen poissulkemiseksi.

Artikkeli hyperplasiasta

Varoitus! Tissikuvia!

Rinnat viikon sisällä leikkauksesta

3kk leikkauksesta, rinnanaluspoimu

3kk leikkauksesta

Eli ylin on otettu kotiutumisen jälkeen. Katselin, että tissit ovat painavan kudoksen takia olleet tuossa jossain teippien kohdalla. Hitsit kun ne on olleetkin painavat. Ja pelkään että kudokset lähtevät taas leviämään, vaikka kirurgi sanoikin että ne eivät enää leikkausen tulisi takaisin. Kyllä on ihmisellä välillä pelkoja. Alempana sitten kuvaa arvesta rinnanaluspoimussa ja siitä ylöspäin. Viimeinen kuva au naturel (hienojen joulutähtien kera höystettynä). ;D Omaan silmääni ainakin osuu tuo että täältä päin katsottuna tuo vasen tissi on isompi kuin tuo toinen. Mutta sen pohtiminen on sitten helmikuussa, kun pääsen kirurgin tarkasteltavaksi. Olen toki miettinyt että minkälainen operaatio se rasvaimu on ja millainen lopputulos tulisi olemaan.

Varsinkin lähempänä kainaloita olevat saumat kutisevat välillä ja leikkausarpia kihelmöi silloin tällöin milloin mistäkin. Ei ole pitkäkään kun nyppäsin tikin palasen irti. Itseäni inhottaa hieman nyppiä jotain ylimääräistä irti sisuksistani, erityisesti silloin kun se puolentoista sentin pituinen lanka lähti vihdoinkin irti sisuskaluista. Ostin Mepiform-silikoniteippiäkin rinnan alle laitettavaksi, kun tuntuu että siellä arvenkasvu on hieman vilkkaampaa enkä halua että arvet olisivat muutaman kuukauden päästä kauhean levenneitä. Ei vain ole tuokaan teippi mitään halpaa huvia, kun kolme liuskaa ostin ja kaikki sain menemään vaikka saksinkin ne kapeammiksi suikaleiksi.

Muutoin parantuminen on mennyt hyvin. :)