Sahataan

Viikonlopun löysäilyn vuoksi paino oli vähän noussut. Tuli nimittäin juotua hieman alkoholipitoista ja käytyä hakemassa Hesburgerin kanatortilla. Mutta tänään on väsyttänyt siihen malliin, että tuli syötyä vain vanhempien luona perunamuusia kun oli tarjolla. Väsymys on kyllä tällä hetkellä se pahin vihollinen. Olisi nimittäin mukava käydä lenkkeilemässä ja vetää vähän lihastreeniä. Kyllä sitä vain alkaa klo 19 tienoilla silmät lupsumaan.

Ehkä yksi syy voi olla sekin, etten ole nyt muistanut syödä vitamiineja ja on tullut vedettyä myöhään nopeita hiilareita. Pitäisi vaan saada itsensä ruotuun kovastakin väsymyksestä huolimatta.

Kokeilin yhtä H&M:n hametta jonka joskus olen kirpparilta ostanut. Meni jopa päälle ja vetoketju kiinni. Huomasinkin, että yläosa saattaisi olla jopa kokoa 42-44 jos ei olisi niin isot tissit. Onhan se kiva huomata, että menee jo jotain vaatteita päälle mitkä eivät ole ennen menneet päälle kirveelläkään. :D
Toivottavasti tulisi enemmän tuloksia vielä ja menisi enemmänkin vaatteita päälle, mitkä tuolla yhdessä muovipussissa odottelee pienentymistäni.

Mutta nytmenen syömään kevyen iltapalan ja odottelen nukkumaan pääsyä, on meinaan siihen malliin kyllä väsynyt.

Että tämmöstä tänään

Nimittäin 84,2kg näytti aamulla. Mutta vesitän senkin lukeman, koska minulla on kaapissa Lidlin 2 litran zerocola. Hiilihapot hieman turvottavat, enkä saisi juoda kofeiinia. Mutta minkäs teet, kun on hieman addiktoitunut siihen colan makuun. ;) Noh, olen syönyt hieman suklaabanaanejakin. Mennyt pikkuisen herkuttelun puolelle taas. En ota niin kovaa stressiä, kun paino on tippunut nyt nopeammin kuin ajattelin.
Vaikka harmittaahan se sitten siinä vaiheessa, kun puntari kertoo taas suurempia lukemia. Ja sitten itken taas täällä, kun olen vesittänyt hyvät pyrkimykseni. Jepjep.
Olen toki pyrkinyt kasaamaan päivän hiilarit sinne aamulle ja päivälle, että iltaa myöten olisin sitten ilman niitä.
Silkkaa itsensä huijaamista tietysti vedellä vähän suklaata...Pöh! :/ Tulkoon joku ja läpsäisköön, että taas herään oikeille raiteille.

Olen toki huomannut, että yhdet Lindexin 46 -kokoa olevat housut sujahtavat päälle. Joissakin vaatteissa taas koko 44 menee päälle. Ihan valmistajasta näemmä kiinni tuo koko. Mutta ne housut...menivät kyllä reilu kuukausi sitten päälle, mutta vatsan kohdasta ei meinannut saada nappia kiinni kun kiristi niin reippaasti. Nyt ei ole enää sitä ongelmaa. Ja kirpparilta ostin sitten sovittamatta yhden nätin paidan, arvatkaa vaan menikö päälle tissien kohdalta? Nöyp! Muuten oilisi varmaan vaan kevyesti  voinut vetää päälleen senkin vaatekappaleen.
Että paitojen koon suhteen on ihan turha kuvitellakaan mitään pienempää, koska rintojen ympärysmitta ei luonnollisestikaan ole pienentynyt milliäkään.

Ajatukset käyvät jo välillä positiivisin mielin leikkauksessa. Aiemmin pohdiskelin pelokkaana koko asiaa. Tässä on kuitenkin ollut aikaa ja ON aikaa pohtia koko prosessia ihan rauhassa. Aiemmin mietiskelin, että muuttaako rintojen pienentyminen minuuttani ja olemustani huonompaan suuntaan ja onko se sitten kuitenkin shokki mielelle. Olen nyt kuitenkin saanut märehtiä asiaa ja ajatukseni ovat sen suhteen muuttuneet. Nykyään ajattelen sitä kuinka ryhtini parantuu (välillä suoristan selkäni kuvitellen voivani jopa kävellä vielä joskus sillä tavalla), edessäni ei roiku sitten enää kaksi kauppakassiin sullottua melonia. Voin ostaa niitä kivoja rintsikoita joita notkuu naisten alusvaateosastot pullollaan, ei tarvitse enää tyytyä etsimään, hyvään tuurin luottaen, Anttilan hyllystä mahdollisia "big girls" -kokoja (Kappahlin rintsikoissa loppuu koot minun kohdallani, pöksyjä kyllä olisi isommallekin ahterille). Onneksi olen toki löytänyt paljolti nekin vaatekappaleet alelaarista, ilmeisesti eivät ole ihan sitä ostetuimpaa kokoa. :D
Olen katsellut monia paitoja, jotka ovat minulle nyt helmoista lyhyitä, että kuinka paljon ne mahtavat kasvaa pituutta kun eivät enää pingota yhdestä kohtaa ylöspäin. Entä kuinka moni paidoista jääkin sitten isoksi? Kun monet jäykkää kangasta olevat paidat olen ostanut rintojen perusteella ja vatsan kohdalta tietenkin ovat löysiä (ts. hieman telttamallia joutunut hankkimaan).
Entä kuinka käy pigmentin rintojen alla? Häviääkö rintojen alta, hieman tummuneet alueet sitten itsekseen vai mitä niille tapahtuu? Jääkö vatsan päälle kaksi tummempaa läiskää muistoksi? :D
Arvet eivät ainakaan minua haittaa pätkääkään, pieni hinta siitä mitä elämä saattaa tulla olemaan niiden ohessa.

Näin se edistyy. :)

Wohoo! Pääsin kuin pääsinkin 84kg -kerhoon! :D
Eli viikko sitten paino oli 86,5kg ja tänään sitten 84,6kg. Tosin veikkaan tuon viikko takaperin korkean painon johtuvan ihan vain siitä, että menkat turvottavat ainakin minua hurjasti. :( Että silloin on kyllä ihan turha puntarille nousta. Mutta pakkohan nekin lukemat on joka kuukausi katsottava.
Joitakin senttejä on sieltä täältä lähtenyt. Noh, patsi rinnanympäryksestä (yllätys...). Mutta ongelmakohtani ovat rinnoista alaspäin. Jollain olisi saatava reidet, lantio ja vatsa kiinteämmäksi.
Tänä aamuna tein ennen aamupalaa vain lihastreeniä. Muutoin on kaikki aika mennyt asunnon siivoamiseen, tehokasta hyötyliikuntaa.

Tulipa mieleeni, että olen ihmisten kanssa jutellut rintojen pienennysleikkauksesta. Tuntuu, että jostain syystä rintojen suurennus ja implanttien laitto olisi jotenkin hyväksyttävämpää kuin rintojen pienentäminen.
Kysytään vain, että "no eikö se ole vain hyvä että on rintavarustusta?". Ihan, kuin olisi silkkaa typeryyttä että ei ole tyytyväinen isoihin rintoihin, että kaikkien naisten unelmahan on juuri isot tissit. Sitten joudun aina selittämään ne isojen ja riippuvien rintojen terveyshaitat. Onko pienirintaisten oikeasti helpompi ja vähemmillä perusteilla selittää leikkaustarpeensa? Vai johtuuko tämä vain ihmisten tietämättömyydestä, koska rintojen pienennysleikkaus ei ole niin yleistä kuin suurennusleikkaukset? Että leikkaus hyväksytään paremmin silloin, kun tietoa tuodaan runsaasti ihan ns. tavistasolle, jolloin jokainen pystyy muodostamaan siitä jonkinlaisen mielipiteen. Monissa lehdissähän julkkikset hehkuttavat uusia ja terhakampia silikonirintojansa, joten silikonit alkavat olla jo enemmän arkipäivää. En muista nähneeni yhtäkään julkkishehkustusta siitä, kuinka rintojen pienentäminen paransi elämänlaatua. Pienennysleikkaus ei ole yltänyt lähellekään yhtä arkiselle tasolle kuin suurennusleikkaukset.

Vähän parempaa.

Jee, puntari näytti tänä aamuna 85,3kg. Jos sitä sunnuntaina pääsis 84kg -kerhoon. Joo, ainahan sitä saa haaveilla. :)
Olen jo hakenut ne kävelysauvat itselleni, lenkille en vain ole ehtinyt. Kämpän puunausta ollut tässä muutaman päivän, mutta otettakoon se sitten siitä hyötyliikunnasta. Kyllä siinä vähän hiki alkoi tulemaan, kun kiskoi vääntyneitä taulukoukkuja irti seinistä.

Aika hyvin olen taas ollut kuosissa syömisten suhteen. Tänään tuli ostettua ihan mielenkiinnosta mitä-lie-alfa-ituja. Ajattelin, että heitän semmosia sitten lautasen reunalle huomenna, samalla kun vetelen muitakin rehuja innosta uhkuen. Tänään en ole pahemmin muistanut syödä. Aamupalan ja ruuaksi pinaattilättyjä. Iltapalaksi tulee varmaan sukaistua pari kananmunaa ja viili. On sitten mukava mennä vatsa kurnien nukkumaan.

Iski vaan pienoinen paniikki, kun tuntuu että aika loppuu kesken tämän projektin suhteen. Ihan kuin puolisen vuotta ei olisi tarpeeksi aikaa laihduttaa. 15kg jäljellä tavoitteeseen tuntuu NIIN kaukaiselta. Mutta toki tsemppi on korkealla, koska tietää että tämä on viimeinen mahdollisuus ennen leikkausta.

Jos taas kevyempään suuntaan...

Puntari kertoi, että lukemat oli 86,5kg. Kun viikko sitten oli 85,7kg.

Että katotaan olenko taas viikon päästä tuossa viime viikon lukemassa. :(

Turhautumista

Viikonloppuhan meni vähän mässäilyn puolelle. Hieman marmeladia, punkkua ja puolikas subi + kevytcolaa.
Näistä on sitten tämän hetken turhautuminen ja ketutus tehty. Tottakai puntarissa tämä retkahdus ja pöhötys näkyi. >:(
Haluan olla laiha ja omistaa pienemmät tissit!!! Haluan mahtua muuhunkin kuin äksällään ja nelikasiin!
(Kuuluuko tämä turhautuminen laihduttamiseen jossain vaiheessa?)
Kuolaan kivoja tissiliivejä netissä, pyörittelen kaikkia paitoja sillä silmällä että ne varmasti ovat helmasta sitten pidempiä kun etumus on pienempi. Mietin, että mitä voisin tehdä toisin, että mahtuisin pienempii vaatteisiin joita kaapistani löytyy. On turhauttavaa, kun tietää että laihtumaan ei pääse mitään pikareittejä pitkin.

Noh, ensi viikolla ajattelin laittaa taas itseni tiukkaan ruotuun. Samaa omistautumista syömisien tarkkailuun kuin aluksikin, ulkoilua ja reippaasti veden juomista. Jos hakisin vielä sauvat itselleni, että voi mennä sauvakävelylle. Olen lukenut, että se tuo lisätehoa lenkkeilyyn. Ja onneksi huomenna on taas lattaritanssia. Aamulenkki ja tanssitunti, sekä illan lihastreeni vaikuttavat taas hyvältä vaihtoehdolta tuomita itsensä repsahduksesta.
En uskaltanut tänään merkata mittojakaan ylös. Teen sen vasta huomenna aamulla.

Mutta, ilmoittelen huomenna mitä ne mitat oikein minulle kertoivat.

Pakkaset paukkuu

Lenkkeilystä ole ollut tietoakaan, kun on ollut semmoset pakkaset pihalla että ei sinne ole paljon asiaa.
Olen sitten siivoillut ja koittanut vain tarkkailla syömisiäni. Jotenkin yhtäkkiä pamahtanut taas lähes kilo alaspäin. Alkupaino on ollut luokkaa 89-90kg ja tänään oli 86,4kg (eilen aamulla 86,1kg).
Olisi kiva päästä ainakin sinne 70kg asti, ja ehkä 65kg jos se edes on mahdollista. :) Tisseistä lähtee joku 1,5kg sitten aikanaan leikkauksen ansiosta.
Painonlasku tottakai motivoi ja kovasti olisi halua päästä taas ulkoilemaankin, että kunto kasvaa ja kilot karisee enemmän.

Kunnon ateriaa en ole ehtinyt nyt syömään kolmeen päivään. Lähinnä ollut sitten leipä-kananmuna-viili-linjalla.
Vitamiineja on pakko syödä, koska en takuulla saa kaikkea tarvitsemaani ainakaan ruoasta. Ja yllätyksenä on tullut se, että jotkut tutut ainekset ovat alkaneet närästää tosi paljon vaikka ennen olen syönyt niitä ongelmitta (kuten esim. paparika ja kukkakaali). Tarkoitus olisi tänään vihdoin ja viimein tehdä täytettyjä munakoisoja, kun olen pari sellaista kaappiin ostanut. Jotain kasvishöttöä olisi keksittävä sinne väliin.
Löysin hyvältä näyttävän ohjeen: Täytetyt munakoisot (pääraaka-aineena herkkusieni)

Olen nyt katsellut tissejäni sillä silmällä miten lääkäri on ne nähnyt ja kyllähän se toinen nänni on vähän alempana kuin toinen. Tuntuu, ettei ne kilot varmaan ainakaan rintavarustuksesta lähde. Tulevaisuus saattaa hyvinkin näyttää siltä, että hoikassa olemuksessa roikkuu pari...hmm, vaikkapa runsaasti herneillä täytettyä sukkahousujen jalkaosaa. :D
Jossain vaiheessa pitäisi tulla kutsu mammografiaan. Ilmeisesti tutkitaan kudosrakenne ja ettei ole mitään kasvaimia sun muita ole. En olekaan käynyt moisessa, kun ei tietenkään ole ollut tarvetta eikä sitä tiettyä ikää jolloin kuvaus astuisi kuvioihin.
Ajattelin laittaa netistä löytämiäni kuvia vähän havainnollistamaan, että mikä on ongelma ja miten se korjataan.
Eli rinnat ennen ja jälkeen. Oma tilanteeni on tuo ennen-kuva.

Ennen leikkausta

Lääkärillä

 

 

 

Jälkeen leikkauksen

Eteenpäin pienin askelin

Viime viikko meni loppupuolelta kyllä melkoiseksi lorvailuksi. Hyi minua!

Mutta sen verran tuloksia laitan tänne painon osalta, että puolitoista viikkoa sitten paino oli 87,9kg ja tänä aamuna 87,0kg. Toivon vielä tällä viikolla pääseväni alle tuon 87 kilon. Odotin jo että tänä aamuna vaaka olisi näyttänyt edes 86,9kg, mutta kun ei niin ei. Pitää yrittää kovemmin. Aika letkeästi on tämä liikuntapuoli mennyt, en ole tehnyt niin kovasti töitä kuin olisi pitänyt.

Pari päivää sitten söin perunaa. Ei onneksi vaikuttanut painoon merkittävästi. Olin vain niin väsynyt, ettei jaksanut sillä hetkellä räpiköidä vastaan. Tällä hetkellä väsymys onkin pahin viholliseni. Jatkuvasti tekee mieli mässätä jotain ylimääräistä. Tähän mennessä olen pitänyt itseni kurissa, onneksi. Nukun kyllä tarpeeksi yöllä, mutta uusi lääke kyllä tekee tehtävänsä etten ole liian pirteä.

Ruokapuoli on lähestulkoon se sama kaava, kuin olin aiemmin kirjoitellut. Sen kanssa ei tuota sinänsä mitään ongelmia. Kananmunat vähän maistuvat puulta, mutta pitää koittaa keksiä niistä jotain muutakin kuin keittäminen. Jotain munakasta tai vastaavaa.