Sairaalasta taas kerran kotiuduttu.

Kyllä, maanantaina oli sitten se oikean rinnan rasvaimuoperaatio.

Maanantaina. Sairaalassa piti olla klo 7 aamulla. Hyvissä ajoin siis ylös sängystä, koska ajomatkaa oli kuitenkin lähes tunnin verran. Puolisko siis minut sinne kuskasi ja taksilla olen myöhemmin kotiutunut.

Jouduin 4 hengen huoneeseen, jossa tulin viettämään yöni kahden ihmisen seurassa. Nojoo, siinä vetelin sitten taas ne hienot kaavut ja muut asiaankuuluvat releet ylleni (eli sairaalan mummopökät ja tukisukat joita nimitin stay-upeiksi). Kyselin hoitajilta, että nukutetaanko ja olenko yötä. Vasta lääkäri osasi vastata kysymyksiini. Kyllä nukutetaan ja olen yön sairaalassa ja operaationi on vasta iltapäivällä. Viereinen potilas vietiin siitä tunnin päästä leikkaukseen ja vastapäätä majaillut vanha rouvakin katosi siinä leikkaukseen jossain välissä. Itse kulutin aikaani lukemalla kirjaa, ratkomalla ristisanatehtäviä ja telkkua katsellen. Oma lähtö tuli vasta klo 13 jälkeen ja kiljuva nälkäkin oli jo siinä vaiheessa jäänyt jonnekin.

Mainitsin, että tuntuu hölmöltä vain makoilla sängyssä toisen vietävänä vaikka olisi kaksi tervettä jalkaa joilla kävellä. ;D Siinä muutaman mutkan kautta alkoi sitten näkyä näitä leikkausvaatteisiin pukeutuneita henkilöitä. Kyselivät ummet ja lammet edellisestä leikkauksesta. Ja sitten sain kävellä edes leikkaussalin ovelta sinne itse leikkauspöydälle. Katossa oli hienot sateenkaaren väriset lamput. Kaiken esivalmistelun keskellä anestesialääkäri kysyi, että eikö minua jännitä. No jännittihän minua. Ei kuulemma päällepäin näkynyt sitten yhtään. Ei muutakuin nukutuslääke virtaamaan ja ymisin vastaukset vielä viimeisiin kysymyksiin ja kommentteihin tuijottaessani happimaskia. Ja se sama maski naamassani heräsinkin melkoiseen viiltävään kipuun rinnassani. Katselin vain ympärilleni ja puhisin kivusta. Ihmettelin, että eikö kukaan tule ottamaan maskia pois ja antamaan jotain helpotusta tähän olotilaan. Kuulin jonkun kuorsaavan jossain lähistöllä. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen tultiin vihdoinkin kyselemään vointia ja lykättiin pilleriä suuhun, kun kerroin kivusta. Jännä homma, etten muista ikinä mitään siitä kun minut viedään huoneeseen. :)

Torkuin hetken aikaa. Onneksi vessassa käynnit alkoivat sujua hieman parempaan tahtiin, kuin edellisellä kerralla ja sain jotenkin puettua sairaalavaatteetkin päälleni. Iltalääkkeiden ohella pyysin unilääkettä. Otin aluksi puolikkaan, mutta uni ei vain tullut. Puolentoista tunnin jälkeen otin toisenkin puoliskan. Alkoi toden teolla tuskastuttamaan, kun uni ei tullut ja jouduin kuuntelemaan huonekavereiden jyrisevää kuorsausta. Onneksi lopulta lääke alkoi auttamaan ja heräsin vain kerran yöllä todetakseni kellon olevan jotain yli 2 ja nukahdin uudestaan.

Tiistaina. Aamulla herätettiin klo 6. Yksi potilas tuli lisää huoneeseen, mutta hänkin pääsi sitten jossain vaiheessa leikkaussaliin. Joskus klo 7 jälkeen lääkäri tuli kierrokselle ja sain pukea tukiliivit päälleni. Ehdin hieman katsoa riemunkirjavaa rintaani. Desin verran olivat ottaneet rinnasta tavaraa. Sängyssä makoillessani hipelöin rintojani ja pohdin, että toivottavasti ei nyt sitten käy niin, että tämä aiemmin isompi rinta onkin nyt tullut paljon pienemmäksi kuin tuo toinen rinta. Nostelin paitaani ja yritin siinä sitten tehdä vertailua ja yritin hellästi koskea operoidun rinnan reunaan, josko se olisi nyt tuolta kainalon puolelta vähän samantapainen kuin toinenkin rinta. Turvoksissahan se rinta oli, joten vertailua oli ihan turha tässä vaiheessa tehdä. Päiväunia en kyennyt nukkumaan. Odottelin vain, että kello olisi niin paljon että saisin luvan lähteä kotiin. Kävin pari kertaa kävelylläkin. Kanttiinissa käydessäni tuntui, että olisi pakko päästä hetkeksi istahtamaan, mutta jaksoin silti kävellä sieltä takaisin huoneeseeni. Olo on kuin ilmapallolla, sekä ulkonäöllisesti että sisäisesti. :D

Lopulta sain lähtöluvan ja minulle soitettiin taksi. Joku jäykän oloinen taksikuski, mutta minulle oli ihan sama vaikkei tuo mitään pukahtanutkaan kun väsytti niin mukavasti. Kotona otin gramman Panadolin ja kömmin sängyn päälle jo klo 20 jälkeen ja nukkunut koko yön heräämättä. Tänä aamuna olo oli toki kuin joku olisi käynyt vähän potkimassa kylkeen. Katselin eilen, että rasvaimu olikin tehty kyljen kautta vain yhdestä kohtaa, eikä kahdesta kuten alunperin oli suunniteltu. Noh, vähemmän reikiä tietysti. :)

Laitan myöhemmin vielä kuvia, kunhan saan aikaiseksi niitä kuvia ottaa. Mutta kaiken kaikkiaan tunteet ovat vielä hieman sekavia, koska lopputulostahan ei vielä tiedä. Mutta odottavaisin mielin ollaan kuitenkin.

Vihdoinkin jotain uutta

Tänään sain vihdoinkin puhelinsoiton sairaalasta ja rasvaimu toiseen rintaan tulee olemaan 22. päivä tässä kuussa. :)
Olo on hieman samanlaisen latautunut, kuin ennen sitä isompaa operaatiota. Tulen saamaan kirjeen postissa jossa on tarkemmat informaatiot. Ei ole sitten hajuakaan, että tehdäänkö homma nukutuksessa vai puudutuksessa ja täytyykö sairaalassa olla yksi yö. Ehkäpä nekin selviää sitten aikanaan.

Laihdutusoperaatio ei ole nyt ottanut tulta alleen, motivaatio ollut täysin hukassa. :( Tänään oli tarkoitus aloittaa taas lenkkeilyt sun muut, mutta nukuin viime yönä noin tunnin verran koiranunta eikä voimat ole paljon työpäivää pidemmälle riittäneet. Tarkoitus olisikin huomenna hakea kaupasta kaikkea vähähiilarista höttöä ja käydä lenkillä. Ja pidän kyllä huolen siitä että nukun varmasti ensi yönä. ;)

Palailen kyllä tässä vielä viikolla kertomaan, kuinka on lähtenyt käyntiin.