Viime yönä siinä ennen klo 4 heräsin kipuun ja marssin lääkekaapille ottamaan Burana 600. Aamulla sitten puoli 7 herättyäni päässä taas jyskytti tuttuun ja turvalliseen tapaan. Otin Panadolin ja miesten lähdettyä marssin takaisin unten maille. Onneksi sitten enää tissejä jomotteli, kun taas jälleen heräilin.
Edelleen eniten kipua on tuolla kainalonpuoleisessa haavasauman päässä eli tissien sivuilla.
Ajattelen loogisesti, että ehkäpä siellä on nyt joku isompi paranemisprosessi käynnissä, jos kipuja on enemmän ja keho selvästi kaipaa enemmän lepoakin.
Sunnuntaina menin nostamaan pienemmän pojan pinnasänkyyn nukkumaan ja pois sieltä, kun apua ei ollut sillä hetkellä tarjolla. Ei ollut missään nimessä hyvä idea, koska kipuilin loppuillan aika hyvin. Pelkäsin jo repineeni jonkun paikan, mutta kaikki näyttäisi olevan edelleen ehjänä.
Olenkin huomannut joitakin "oireita" joita on tämän leikkauksen myötä tullut:
- Ennen leikkausta olevat, kiusalliset allergiaoireet (eli aivastelu, silmien kutina, kurkun käheys ja kutina, nenän kutina) ovat nyt tähän asti pysyneet tipotiessään. Saisivat puolestani kyllä pysyä poissa vaikka loppuelämäni. :)
- Toinen juttu on menkat, joiden olisi pitänyt alkaa jo viime viikonloppuna. Syyksi epäilen vahvasti tätä leikkauksen jälkeistä kehon stressitilaa. Varmasti myöhästyvätkin tai jäävät ehkä jopa kokonaan väliin (kerta se olisi ensimmäinenkin, jos raskauksia ei lasketa).
- Kynteni ovat yleensä hauraat, nyt vielä hauraammat. Olen käyttänyt nyt sitten Rainbown monivitamiiniporeita siinä toivossa etteivät aivan kokonaan tippuisi sormenpäistä.
- Naamani alkoi kukkimaan aika kivasti leikkauksen jälkeen. Ei yleensä kauheasti ole näppylöitä naamassa eikä varsinkaan finnejä, mutta leikkauksen jälkeen otsa ja nenä oli kuin ammuttu. Onneksi on alkanut jo helpottaa pikkuhiljaa.
- Iho on mustelmaherkkä. Tästä voisi kenties syyttää noita kipulääkkeitä, joiden ohjeissa luki mustelmaherkkyys
- Kuivat limakalvot. Suuta ja kurkkua kuivaa jatkuvasti. Alakertaan saattaa tulla haavaumia kun käy vessassa asioilla ja paperilla pyyhkii. Jos menkat alkaisivat, en voisi kuvitellakaan laittavani kuukuppia tällä hetkellä. :(
Odottelen jännityksellä haavateippien poistoa. Suunnittelin pyhittäväni sunnuntain tälle tapahtumalle. Tällä hetkellä en osaa kyllä sanoa noista haavoista mitään, kun teipit ovat juuri niiden kohdalta kuivuneessa veressä. Toki tikkien päitä tuntuu siellä täällä ja kyljessä roikkuu sentin verran sulavaa tikkinarua (jota yritin yksi ilta nyhtää irti, mutta en uskaltanut voimalla vetää kun ei kerran irti lähtenyt, enkä tiedä kuinka syvällä narunpätkä edes on). Tässä vaiheessahan ei tietenkään saisi vielä vertailla tissejä, koska tilanne ei ole vielä lopputuloksessa, mutta silmiin pisti silti se että toinen on hieman isompi ja pyöreämpi kuin toinen. Toinen on enemmän soikea, mutta oli rinnanvälin puoleiselta reunalta pyöreämpi ja isompi. Että saa nyt nähdä mitä näistä tulee. Ei se eriparisuus tulevaisuudessa haittaa, kun ovat silti pienemmät edeltäjiinsä verrattuna. Kauhea pelko vain nakuttaa takaraivossa, että entä jos nämä tästä kuitenkin kasvavat ja ollaan taas samassa pisteessä kuin lähtiessä. Toivottavasti näin ei tule käymään ja ainakin kirurgi vakuutteli, että nämä eivät tule tästä kasvamaan siihen samaan kokoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti