Mammografiaa ja muuta

Eilen oli sitten mammografia ja verikoe. Kävin ensin verikokeissa aamulla. En tosin tiedä minkä vuoksi joudun joka sairaalareissu ramppaamaan verikokeissa (kirurgilla käynnin jälkeen, nyt ja vielä samana aamuna ennen leikkausta joudun käymään). Noh, kyllä sitä verta riittää aina pariin putkiloon. :)

Mammografia ei ollut mitenkään kamalaa. Ehkä hieman epämukavaa ajoittain, mutta kyllä sen nyt kesti mennen tullen. Ilmoittauiduin siis röntgenosastolle ja jonkin aikaa odotellessani minua pyydettiin nimellä. Vaihdoin iki-ihanan sairaalan pyjamapaidan päälleni, onneksi ei tarvinnut riisua kuin yläosattomiin. Hoitaja minua sitten opasti miten olla siinä laitteen vieressä. Lattiassa oli hienosti siniset ja punaiset jalanjälkitarrat joiden päällä piti vuorotellen seistä. :D Lantiolleni sain "luotivyön" ja sitten prässättiin tissiä ihan kuin nimenomaan prässin väliin. Kummatkin vuorotelle ensin liiskattiin lättänäksi vaakasuoraan ja sitten vielä sama homma niin että kone prässäsi vielä pystysuoraan. Sen jälkeen jouduin odotella (melko kauankin) pukeutumistilassa, kun hoitaja lähti konsultoimaan lääkäriä että tarvitseeko vielä ultrata tissit. Ei tarvinnut, joten sain lähteä kotiin. En osannut edes jännittää koko touhua, kun työkaveri oli valmistellut sen verran hyvin ja sanonut ettei se satu ollenkaan. Juu, ei se kipeää tehnyt, oli vain vähän epämukavaa.

Olen nyt kaivellut jotain telttapaitojani + käyttämättömiä bikinejä (jotka eivät koskaan mahtuneet päälleni rinnoista ja jotka tulevaisuudessa tulevat olemaan liian isot) pois kaapista ja kirpparipussiin. Ehkä tämä alkaa pikkuhiljaa mennä tajuntaan, että parin viikon päästä etupainoinen elämäni on menneisyyttä. Silti jatkuvasti elää pelko, että sairaalan ovella nauravat ja käännyttävät kotiin: "eihän me nyt noin pieniä tissejä ruveta leikkaamaan". Äitiäni nauratti kun kuuli pelostani, mutta ymmärsi että tämä homma alkaa jo sen verran jännittää että päässä pyörii vaikka mitä. Ja isot tissit ovat aina olleet osa elämääni, että mitä tapahtuu kun herään ja huomaan pienemmän etumukseni. Toivottavasti ainakin positiivinen reaktio, kuten muillakin leikkauksessa käyneillä. :D Vihdoinkin voin kävellä ylpeänä suorassa, paidat hienosti laskeutuvana päälläni eikä tarvitse himmailla kävelyä sen vuoksi, että utareet hölskyvät huonoissa rintsikoissa puolelta toiselle. En ole, urheilurintsikoita lukuunottamatta, ostanut aikoihin enää yksiäkään rintsikoita. Rintsikkaostosten aika on sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.

Tänään olin kahvakuulajumpassa. Maanantaina olin Zumbassa vaikka piti mennä Pumppiin ja eilen myöhästyin Stepistä, kun katsoin kellonajan väärin. Oikein jumppien kanssa sekoilua tämä viikko. Tänään olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. :D
Paino ei ole mennyt mihinkään suuntaan. Päätin, etten mene viikkoon puntarille. Kun joka aamu pitää käydä kyttäilemässä, että mitäs se tänään näyttää. Eilistä pahempihan se on aina välillä ja sitten ketuttaa.
Pelkään, että syön ehkä liikaa (vaikkei se nyt varmaan niin ole). Olen nyt pitänyt vähän tiukkaa linjaa, enkä ole koskenut pullatarjoiluun töissä. Ja pyrin nyt välttämään isoja määriä kevytcolaa ja niitä vähiä määriä suklaata. Katsotaan nyt mitä se puntari sit kertoo viikon päästä.

Voihan räkä!

Jonkin sortin flunssan ja ehkä heinänuhankin yhdistelmä on löytänyt tiensä sitten meikäläiseenkin. Tämän viikon jumpat jouduin perumaan, eikä salillakaan ole tullut käytyä. Maanantaina olen zumbassa käynyt, keskiviikkona kunnon hikilenkki polkupyörällä ja tänään vein muksuja mummolaan polkupyörällä. Tietysti pitäisi levätä, mutta tulen hulluksi jos en vähän pääse ulkoilemaan. Kurkku on kipeä, aivastelen, nenä vuotaa kuin seula,päätä särkee ja silmiä välillä kirvelee. Tämä ilo alkoi siis tuossa tiistaina tai keskiviikkona. Syön kyllä säännöllisesti allergialääkkeitä, joten tiedä nyt sitten missä on vika. Ehkäpä tämä viikonloppu menee lepäillessä. Harmittaahan se ihan vietävästi, että kuumeettomuudesta huolimatta olotila ihan hieman vetämätön. Tuntuu, että pää on täynnä räkää.
Toivottavasti tämä helpottaa leikkaukseen mennessä. Olisihan tässä 3 viikkoa vielä aikaa sairastella.

Hieman kyllä jo jännittää tuo tuleva leikkaus. Olen onnellinen, että se on pian ohi ja onneksi aikakin menee niin nopeaa, että hetken päästä koko leikkaus jälkikipuineen on enää muisto vain. Luin Pohjalaisesta (äidin säästämä lehtiartikkeli) jutun rintojen pienennysleikkauksessa käyneestä naisesta.
Löysin koosteen asiasta: Rintojen pienennys voi parantaa elämänlaatua
Siitä sai sellaisen kuvan, että he, joiden painoindeksi on yli 28, on edes turha haaveilla leikkauksesta. >:( Varmasti moni nainen miettii ja pähkäilee tuota leikkaushalukkuutta, jopa vuosia. Jokainen punnitsee, että pystyykö elämään isojen rintojen ja kipujen kanssa, täyttyvätkö leikkauskriteerit omalla kohdalla, mitä jos lääkäri nauraa pihalle, jne. Muuten asiallinen oli tuo lehtiartikkeli, mutta nuo leikkauskriteerit oli esitetty kyllä todella suppeasti ja ehkä liian jyrkästi. Itsellänikin tuo mainittu painoindeksi ylittyi silloin kirurgin konsultaatiossa, mutta leikkauslupaus vain antoi pontta laihduttaa kehotuksesta. Mutta, se oli mukavaa lukea, että lehtijutun nainen tajusi että hän voi juosta. Se on yksi tulevaisuuden haaveistani. Olen näillä utareilla koittanut hölkätä, mutta huonolla tuloksella. Tuntuu, että rinnat repeää irti hetkenä minä hyvänsä ja hölskyminen aiheuttaa turhan paljon hakkaamista rintaan joka taas aiheuttaa nopeampaa hengästymistä. Olenkin koittanut juosta niin, että käsivarret litistävät rintoja sivuilta. Ja, että näyttääkö hölmöltä? Arvaa vaan! :D

Tähän vielä pieni kooste Mtv3:en uutisesta rintojen pienennysleikkauksesta:
MTV3 - Rintojen pienennys parantaa elämänlaatua
Tässä keski-ikäisen naisen blogia leikkauksesta:
Viikko rintojen pienennyksen jälkeen

Hyviä uutisia, kerrankin!

Vaikka olinkin tänään jo syönyt aamupalan, niin ihan huvikseni otin mittanauhan käteen ja kokeilin onko senttejä hävinnyt! KYLLÄ! Voi, kun voi ihminen olla muutamasta millistä onnellinen! :D
Lihaksien kasvun takia painokin on ollut sinnikkäästi hieman reilu 81kg jonkin aikaa (ja kyllä otti päähän), mutta tänä aamuna se olikin sitten 80,4kg.
Mutta laitan tähän mittoja, päivämäärinä ovat 24.7. ja 11.8.

Yläkäsivarsi: 32,7cm - 32,8cm (haba kasvanut?)
Rinnanympärys: 107,3cm - 107,2cm (ei mikään yllätys, kun ei laihduttamalla lähde)
Rinnan alta: 83,4cm - 82,8cm
Napamitta: 106,3cm - 104,9cm
Lantio: 114,6cm - 113,0cm
Reisi: 66,0cm - 64,3cm

Tämä on siis hyvänä esimerkkinä, että ei se puntarikaan näytä koko totuutta. Kyllä on kiva mennä tänään taas punttikselle, kun tietää että siitä on jotain hyötyäkin. Huomennakin on vielä punttispäivä. Tällä viikolla on tullut 2 lepopäivää, kun eilen en millään ehtinyt salille.
Ensi viikon ohjelma näyttäisi alustavasti tältä:

Ma -> Zumba
Ti -> Bootcamp
Ke -> punttis
To -> Kahvakuula
Pe -> Punttis
La -> Lepopäivä
Su -> Punttis

Ensi kuussa joudun skipata kuntosalin kokonaan (käyn hölkkälenkeillä ne muutamat päivät kuukauden alusta). Sovittiin jo kuntosalin omistajan kanssa, että se kuukausi olisi maksuvapaa ja ilmoittelen sitten jos joudun toisenkin kuukauden skipata (leikkauksen takia saa siis näin tehdä ainakin paikallisella salilla). Toivomuksena olisi kuitenkin päästä esim. kuntopyöräilemään tai jotain kevyttä jumppaa (kun nyt vauhtiin olen kerran päässyt). Mutta se on sitten, että mitä lääkäri on asiasta mieltä. Luin että kuntosalia tulisi välttää 2kk:den ajan, mikä koskee tuota voimailupuolta ja hyppimisiä. Että luulisin ainakin pyöräilyn onnistuvan salilla olevan rekumbenttipyörän turvin:

Ja leikkaus on tosiaan 6.9. ja sairaalassa oltava klo 7, jossa käytävä ensin laboratoriossa ja leikkaus sitten siinä jossain vaiheessa päivää. Mammografiaan ja verikokeisiin menen 22. päivä tätä kuuta. Luultavasti joudun käyttämään taksia sairaalamatkoihin. Sitäkin täytyy käydä KELA:ssa kysymässä, että miten tuo käytännössä onnistuu ja kuinka ne matkakorvaukset menevät. Kun matkakorvauksessa omavastuu olisi 9,20€/suunta.

Miestä harmittaa suunnattomasti, että leikkaus osui nyt tähän saumaan kun olisin voinut tehdä töitäkin (vai onko se työnteko vain tekosyy, kun tulee tissejä ikävä? ;D ). Minä taas sanoin, että eipähän tarvi enää arvuutella, että koska sinne sairaalaan joutuu, kun voin toivuttuani ryhtyä etsimään ahkerasti vakitöitä.

Mutta tämmöistä tällä kertaa. :)

Iiks!!!

Nimittäin tänään soitettiin sairaalasta ja leikkauspäivä kerrottiin. Se olisi näillä näkymin 6.9 ja leikkauspaikkana Ähtäri.
Minulla meni kyllä puhelun jälkeen pasmat aivan sekaisin. Millä menen sinne? Minne lapset? Miten pystyn olemaan lasten kanssa sen jälkeen? Ja hieman alkoi kyllä jännittääkin. :O
Odottelen nyt että mitä papereita lähettävät sairaalasta. Osaan kertoa sitten enemmän.

Mutta, kuukauden sisällä se tapahtuu.