Haavakipu on hieman lisääntynyt. Tarkoittaneeko sitten sitä, että tunto on palaamassa ja kivut sen myötä hieman pahenee. Rinnoissa tuntuu ihon alla outoa "väreilyä" välillä ja näin maalaisjärjellä ajateltuna se saattaisi olla hermostosta johtuvaa (onhan siellä sisuksissa pistetty piuhoja poikki). Välillä tuntuu kuin lämmin veri pulpahtaisi jostain päin tikkejä, mutta ei siellä kyllä mitään sellaista ole vielä tapahtunut. Senkin saa ilmeisesti laittaa hermotuntemuksien syyksi. Tänään mustelmat ja muut nätit ulkoiset seikat näkyvät selkeämmin, kun tiirailin hieman paidan alle. Tissit ovat hienon riemunkirjavat ja nännipihat ihan sinimustat niiltä kohdin missä haavateippiä ei ole.
Eilen nukuin päiväunet ja loppuillan olinkin hieman huonovointinen ja tokkurainen (onneksi pääsin piristyksekseni katsomaan tulevaa kummipoikaa,vaikka en häntä sylissä voinutkaan pitää). Samoin tänä aamuna kärsin pahoinvoinnista, joka hellittikin tunnin kuluttua. Hikoilen kuin pieni possu ja pissa haisee kamalalle. Vatsa ei oikein tahdo välillä toimia. Yritän väkisin laittaa jotain syötävää suuhuni, vaikka ruoka ei oikein maistukaan. Tunteet myös heittelevät rajusti laidasta laitaan. Itken ja nauran vuorotellen kuin joku pahempikin sekopää. ;) Yritinkin ottaa selvää tästä ilmiöstä ystäväni Googlen kautta. Jonkinlainen apeus/masennus/mielialan vaihtelu ei näköjään ole mikään uusi ilmiö leikkauksen jälkeisessä tilassa. Erityisesti, jos leikkaus on muuttanut huomattavasti elämäntilannetta, ovat tunteet herkemmin pinnassa.
Olen niin malttamaton, että ajattelin jo tänään hieman koluta vaatekaappini sisältöä ja poistaa telttapaitoja. En voi vieläkään oikein uskoa että minulle istuu niin hyvin päälle M-koon paidat. Voihan olla, että joissain tapauksissa saattaa jopa S-kokokin mennä (ainakin kuvitelmissani, koska tuo vatsapömppö tuskin on kovin armelias asian suhteen). :)
Palkitsen sitten itseni tässä lähitulevaisuudessa käymällä vaateostoksilla, kunhan se vain on mahdollista. Tiedä sitten käynkö ostamassa oikein pari uutta paitaa, vai koluanko kirppareita. Ja odotan kovasti sitä, että pääsen kävelemään, lenkkeilemään, myöhemmin kuntosalille jne. Haluan vartalostani kuitenkin hieman solakamman. Puntaria en saa enää tuijottaa niin ankarasti, koska en lääkärin mukaan saa laihduttaa ainakaan enää 10kg tai tissit lörpsähtää.
Mutta menen nyt vaatekaapin kimppuun ja sitten sohvalle tekemään villasukkaa. Käsitöitä tulee tehtyä nyt ahkerasti, kun välillä on pakko vain istua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti