En tahdo ehtiä syömään kunnon ateriaa päivisin, kun on aina muuta tekemistä. Muuten on syömiset sujuneet uuden ruokavalion suhteen. Ainut vain, että lenkkipolun varrella näen aamuisin suklaapatukoiden papereita. Aamulenkit teen ennen aamupalaa ja arvatenkin vatsa kiljuu nälissään ja houkutukset on suuria. :)
Mutta en ole sortunut vielä. Kuolailin sitten kuppikakkuja leivontakirjasta. Jos joskus sellaisia onnistuisi tekemään.
Tänään olen tehnyt kaksi kävelylenkkiä. Huomenna olisi tarkoitus taas tehdä lenkkeilyn lisäksi lihaskuntotreeniä painoilla/jumppaamalla. Tuntuu vain, että nykyään tulee nukuttua niin pitkään ettei ehdi päivän aikana paljon muuta kuin lenkkeillä ja tarkkailla syömisiään, ja taas takaisin nukkumaan. Mutta maanantainahan sen sitten näkee, että onko tämmöinen "omistautuminen asialle" tuottanut mitään tuloksia. :D
Leikkauksesta on tullut välillä puhuttua ihmisten kanssa. Olen netistäkin yrittänyt kalastaa lisää tietoja, jota on aika nihkeästi. Tottakai sellainen operaatio pelottaa, mutta en aio perääntyä sen takia kuitenkaan, kun toisessa vaakakupissa painaa paljon enemmän leikkauksen jälkeinen mahdollinen parempi elämänlaatu.
Ja löysinpä päinvastaisen blogin yleisellä puolella tehdystä rintaleikkauksesta, jossa rintoihin on lisätty implantit. En ole tiennyt että on olemassa rintojen kasvuhäiriö, joka voidaan hoitaa suurennusleikkauksella. Mutta, ihan kiva että on olemassa tämmöinen elämänlaadun parannuskeino myös sille toiselle rintojen ääripäälle (eli tubulaariset rinnat on kyseessä).
Monet päivittelevät sitä, että mikseivät jo aiemmin menneet lääkärin puheille asiansa kanssa vaan painivat vuosia ongelmansa vuoksi. Noh, tähän voin puhtaasti sanoa varmasti ainakin pari syytä: a) pelkää ettei lääkäri ota ongelmaa todesta (mikä, ikävä kyllä, voi toisinaan olla juuri se ratkaiseva seikka ettei se lääkäri sitten otakaan oikeasti todesta, jolloin rohkeasti tässä vaiheessa suosittelen lääkärin vaihtoa), b) välillä iskee jonkin sortin epävarmuus asiassa, varsinkin jos puoliso on sitä mieltä että "miksi ne nyt pienemmät pitäisi olla, nehän on just hyvät". Eli kaipaa vahvistusta niille omille pohdinnoilleen, että olisiko se leikkaus oikea ratkaisu.
Omalla kohdallani pohdinnat saivat lisää pontta, kun rinnat vain kasvoivat toisenkin lapsen saannin jälkeen.
Voisinpa päivittää vielä tuon aiemmin kirjoitetun tekstin noista lääkärillä/kirurgilla käynnistä, että on enemmän infoa sielläkin tuosta asioiden kulusta.
perjantai 27. tammikuuta 2012
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Auts!
Kaksi päivää olen nyt lenkkeillyt ja tehnyt lihastreeniä (eli jumpannut jalkoja ja nostellut käsipainoja). Tänään sitten heräsin melkoisiin kipuihin. Jalat on ihan muussina ja vatsalihakset samaten. Mutta vuorokaudessa mukamas hävinnyt vajaa kilo jonnekin. :O
Vettä pyrin juomaan päivittäin 2-3 litraa ja sen mukaan saa kyllä juosta vessassakin.
Ruokavalioni olen muuttanut niin, että aamulla/päivällä hiilihydraatit ja ne sitten iltaa myöten vähemmälle.
Tässä esimerkki päivän ruokarytmistä:
Aamupala: 2 täysjyväpaahtoleipäviipaletta (kumpaankin hieman margariinia, 2 juustoviipaletta, kalkkunaleikesiivu ja 2-4 viipaletta kurkkua), vihreää teetä, 2dl kevytviiliä tai maustamatonta jogurttia jonka päälle noin 0,5dl muromysliä.
Välipala: Banaani tai muu hedelmä, kevytviili
Ateria: Salaatti (jäävuoisalaattia, kirsikkatomaattia, kurkkua ja fetaa), kanaa (esim. paistofileitä) jonka sekaan esim herkkusieniä ja hieman mustapippuria.
Välipala: esim. kevytviili
Iltapala: 2 kananmunaa, piimää tai maustamatonta jogurttia jonka päälle hieman jäisiä vadelmia
maanantai 23. tammikuuta 2012
Alku ja juuri
Eli tämä kaikkihan sai siis alkunsa siitä, että pitkän, piiitkän (vuosien) pohdiskelun jälkeen uskalsin mennä jutustelemaan ihan vain terveyskeskuslääkärin kanssa minun ja rintojeni ongelmallisesta yhteiselämästä.
Minulla oli yläasteella ensin C-kuppi, parikymppisenä D, ekan lapsen jälkeen E ja toisen jälkeen F, ehkä jopa G (riippuen rintsikoista, kun toisissa saman koon F -liiveissä ei tissit pysy kupeissaan, enkä ole G-kuppeja kokeillut). Rinnat on todella painavat: kun on hetken ilman liivejä niin tuntuu kuin olkapään ja rinnan välinen iho alkaisi venyä kuin raskaan kauppakassin hihna. Hartiat ovat jumissa, ryhti on huono (fysioterapeutti sanoi että niskassa näkyy työntyneen joku nikama esille) ja olen vuosia kärsinyt päänsäryistä. Kesällä on tuskallista kuumilla ilmoilla, kun rinnan alla oleva iho hiertyy rikki (ei ole väliä onko kaarituettu vai kaareton liivi). Ja mitään hyppelyä liikunta-asioissa on turha kuvitellakaan. Kuten viimeksi lattaritanssitunti oli korvattu Zumballa, niin tyydyin vain nousemaan varpailleni hyppyjen aikana. :/
Sain postissa kutsun kirurgian poliklinikalle. Samassa kuoressa oli joku sininen paperi täytettäväksi elintavoista, sairauksista, lääkkeistä ja muuta sen semmosta, sekä diabeteksen riskikartoitus.
Ensin olisi ollut aika kirurgille joulukuussa, mutta piti siirtää sitä. Ja sitten pääsin vihdoin käymään siellä poliklinikalla tammikuussa. En ollut ennen käynyt vieraspaikkakunnan sairaalassa, joten ihan hyväkin että olin varannut reippaasti aikaa siihen seikkailuun. Ei nimittäin löytynyt ihan ensi yrittämällä. Loppujen lopuksi sain auton parkkipaikalle ja lähdin vain seuraamaan soljuvaa ihmisvirtaa pääkallopaikalle.
Aluksi ilmoittauduin klinikan vastaanotolle, jonka jälkeen hoitaja kävi välillä kyselemässä selvennyksiä hieroglyfeihini joita olin siihen siniseen lappuseen tavannut.
Vihdoin ja viimein kirurgiselle lääkärille päästyäni jutusteltiin ensin mukavia (hieman siinä kyseli, mutta missään vaiheessa ei tarvinnut selitellä tai valitella vaivojaan) ja sitten paita pois. Seisoin kuin tatti komennuksessa. Kirurgi otti kaulakuoppa-nänninpää -mitan, kokeili rintoja ja hartioita käsin, kyseli ja kommentoi. Jep, toinen rinta oli hieman isompi kuin toinen ja mitat olivat 31cm ja 32 cm. Hän sanoi, että minut laitetaan jonoon ja ennen sitä tulee vielä kutsu, että tulen käymään n. 2 vkoa - 1kk ennen leikkausta poliklinikalla. Jono on kuulemma pitkä, jonnekin ensi syksylle saattaa mennä. Sanoin vain, että sopii minulle oikein hyvin, kun on kesätöitäkin tiedossa niin helpompi on sen jälkeen hoitaa tämä. Kirurgi sanoikin, että teen tämän nyt helpoksi kun monet yleensä pettyy pitkään odotusaikaan.
Hoitaja sitten vei minut vielä viereiseen huoneeseen. Siellä kerrottiin miten valmistautua leikkaukseen ja leikkauksen riskit lueteltiin. Sain vielä parit paperit mukaan, joissa kerrottiin samat asiat. Muistan parhaiten sen, että kalaa ja multitabseja voi syödä normaalisti, mutta omega -kapseleita kannattaa välttää, koska lisäävät verenvuotoriskiä. Jos olisin polttanut, niin sekin touhu olisi pitänyt lopettaa.
Nyt sitten alkaa the final destination laihdutuksen suhteen. Eli viimeinen mahdollisuus laihduttaa niin paljon kuin ehtii. :D Karkit ja jätski kelpaa, joten niistä eroon ja lenkkipolulle. Tähän on syynä se, että rinnat voi menettää muotoa leikkauksen jälkeen jos laihduttaa paljon. Joten ennen sitä pitää saada mahdollisimman paljon pois. Tavoite olisi yli 10 kiloa, parempi jos päästään sinne -15 kg lukemiin. Että saas nähä kuinka akan käy.
Tähän asti on käynyt aika huonosti, kun soffa ja suklaa ovat olleet ne suuremmat houkuttimet. Mutta kyllähän sitä pakon edessä tekee mitä vaan.
Olen aloittanut tämän laihdutusprosessin tänään. Merkkaan päiväkirjaan syömiset, liikunnan, painon, indeksit, prosentit ja senttimetrit. Pidän sitä tärkeänä, koska siitä näen konkreettisia tuloksia jotka sitten kannustavat eteenpäin.
Laitan viikottain aina edistymiseni myös tänne mittojen muodossa.
Näillä mennään. :)
Minulla oli yläasteella ensin C-kuppi, parikymppisenä D, ekan lapsen jälkeen E ja toisen jälkeen F, ehkä jopa G (riippuen rintsikoista, kun toisissa saman koon F -liiveissä ei tissit pysy kupeissaan, enkä ole G-kuppeja kokeillut). Rinnat on todella painavat: kun on hetken ilman liivejä niin tuntuu kuin olkapään ja rinnan välinen iho alkaisi venyä kuin raskaan kauppakassin hihna. Hartiat ovat jumissa, ryhti on huono (fysioterapeutti sanoi että niskassa näkyy työntyneen joku nikama esille) ja olen vuosia kärsinyt päänsäryistä. Kesällä on tuskallista kuumilla ilmoilla, kun rinnan alla oleva iho hiertyy rikki (ei ole väliä onko kaarituettu vai kaareton liivi). Ja mitään hyppelyä liikunta-asioissa on turha kuvitellakaan. Kuten viimeksi lattaritanssitunti oli korvattu Zumballa, niin tyydyin vain nousemaan varpailleni hyppyjen aikana. :/
Sain postissa kutsun kirurgian poliklinikalle. Samassa kuoressa oli joku sininen paperi täytettäväksi elintavoista, sairauksista, lääkkeistä ja muuta sen semmosta, sekä diabeteksen riskikartoitus.
Ensin olisi ollut aika kirurgille joulukuussa, mutta piti siirtää sitä. Ja sitten pääsin vihdoin käymään siellä poliklinikalla tammikuussa. En ollut ennen käynyt vieraspaikkakunnan sairaalassa, joten ihan hyväkin että olin varannut reippaasti aikaa siihen seikkailuun. Ei nimittäin löytynyt ihan ensi yrittämällä. Loppujen lopuksi sain auton parkkipaikalle ja lähdin vain seuraamaan soljuvaa ihmisvirtaa pääkallopaikalle.
Aluksi ilmoittauduin klinikan vastaanotolle, jonka jälkeen hoitaja kävi välillä kyselemässä selvennyksiä hieroglyfeihini joita olin siihen siniseen lappuseen tavannut.
Vihdoin ja viimein kirurgiselle lääkärille päästyäni jutusteltiin ensin mukavia (hieman siinä kyseli, mutta missään vaiheessa ei tarvinnut selitellä tai valitella vaivojaan) ja sitten paita pois. Seisoin kuin tatti komennuksessa. Kirurgi otti kaulakuoppa-nänninpää -mitan, kokeili rintoja ja hartioita käsin, kyseli ja kommentoi. Jep, toinen rinta oli hieman isompi kuin toinen ja mitat olivat 31cm ja 32 cm. Hän sanoi, että minut laitetaan jonoon ja ennen sitä tulee vielä kutsu, että tulen käymään n. 2 vkoa - 1kk ennen leikkausta poliklinikalla. Jono on kuulemma pitkä, jonnekin ensi syksylle saattaa mennä. Sanoin vain, että sopii minulle oikein hyvin, kun on kesätöitäkin tiedossa niin helpompi on sen jälkeen hoitaa tämä. Kirurgi sanoikin, että teen tämän nyt helpoksi kun monet yleensä pettyy pitkään odotusaikaan.
Hoitaja sitten vei minut vielä viereiseen huoneeseen. Siellä kerrottiin miten valmistautua leikkaukseen ja leikkauksen riskit lueteltiin. Sain vielä parit paperit mukaan, joissa kerrottiin samat asiat. Muistan parhaiten sen, että kalaa ja multitabseja voi syödä normaalisti, mutta omega -kapseleita kannattaa välttää, koska lisäävät verenvuotoriskiä. Jos olisin polttanut, niin sekin touhu olisi pitänyt lopettaa.
Nyt sitten alkaa the final destination laihdutuksen suhteen. Eli viimeinen mahdollisuus laihduttaa niin paljon kuin ehtii. :D Karkit ja jätski kelpaa, joten niistä eroon ja lenkkipolulle. Tähän on syynä se, että rinnat voi menettää muotoa leikkauksen jälkeen jos laihduttaa paljon. Joten ennen sitä pitää saada mahdollisimman paljon pois. Tavoite olisi yli 10 kiloa, parempi jos päästään sinne -15 kg lukemiin. Että saas nähä kuinka akan käy.
Tähän asti on käynyt aika huonosti, kun soffa ja suklaa ovat olleet ne suuremmat houkuttimet. Mutta kyllähän sitä pakon edessä tekee mitä vaan.
Olen aloittanut tämän laihdutusprosessin tänään. Merkkaan päiväkirjaan syömiset, liikunnan, painon, indeksit, prosentit ja senttimetrit. Pidän sitä tärkeänä, koska siitä näen konkreettisia tuloksia jotka sitten kannustavat eteenpäin.
Laitan viikottain aina edistymiseni myös tänne mittojen muodossa.
Näillä mennään. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)