tiistai 12. helmikuuta 2013

Uusi aika kirurgille

Enpä ole taas ehtinyt niin ahkerasti täällä päivittää. Työt vievät lähes kaiken ajan ja sillä vähällä vapaa-ajalla mitä on olen yrittänyt liikkua ahkerasti. Tosin viime torstaista asti olen ollut flunssan kourissa eikä loppua tunnu näkyvän. Vihaan sitä, että olen heikossa kunnossa, kurkku ja pää kipeänä ja joudun vain makoilemaan sängyssä. Olisi kiva päästä jo lenkkeilemään ja kuntosalille, olla normaalissa olotilassa. Ilmeisesti tämä on nyt jotain virusperäistä, koska leukosyyttiarvo oli 2,4.

Btw, en löydä mistään kuvia joissa ollen suunnilleen 90kg. Ilmeisesti en ole halunnut olla kuvattavissa. Ymmärrettävistä syistä. :D

Perjantai-iltana tullessani kotiin, tyhjäsin postilaatikkoni ja kirje sairaalasta oli siellä seassa. Ensi maanantaina pitäisi mennä taas kirurgiselle polille iltapäivällä. Aina niin mukavaa kun ilmoitetaan "ajoissa" eli akselilla päivä tai kaksi - viikko. Jouduin pyytämään työvuoron vaihtoa sille päivälle. Onneksi se onnistui.
Olen leikkauksesta saakka nähnyt painajaisia kuinka rintani ovat epäinhimillisen turvoksissa, kasvaneet takaisin ja vaikka mitä. Nyt olen nähnyt painajaisia vain tuosta isommasta rinnasta, että sen koko on kasvanut huomattavasti verrattuna toiseen rintaani. Tiedä sitten saisinko uniltani rauhaa, jos ja kun toinen puoli vielä operoitaisiin uudestaan jollain tavalla...vaikka sitten sillä rasvaimulla. Mietityttää vain, että kuinka paljon rinta menettää muotoaan, alkaako se roikkua pahasti ja mihin kohtaan nänni tulee sijoittumaan. Eipä nämäkään varmaan paljon muulla selviä kuin kirurgilta kysymällä. Hieman jännittää jo tuleva sairaalareissu, että mitä tulee tapahtumaan. Mieleen alkaa tulvia taas kaikki sairaalakäynnit, leikkauspäivä ja leikkauksen jälkeinen aika.
Arpikudos on paikoitellen vaalennut hyvin, joissain kohdin taas on aika tummana vielä varsinkin kainaloiden puolelta (ja siellä on edelleen vielä vihlomistakin aina välillä). Pitäisi varmaan Bio-oilia yrittää laittaa tai jotain voidetta. Arvet ei haittaa, kun lähinnä kekkuloin yläosattomissa vain saunassa tai kotosalla. Eikä niitä kukaan muu näe...tai uskoisin ainakin näin. :D

Viimeksi hölkkälenkillä ollessani tein taas oman henkilökohtaisen ennätykseni eli 2,3km. En olisi ikinä uskonut yltäväni vielä sellaisiin tuloksiin. Tosin saa nyt nähdä kuinka lyhyeksi jää hölkkämatka sitten, kun flunssasta parannun. Perjantaina laitan tilaukseen juoksuliivit ja lämpöpannan (kätevämpi pitkien hiusten kanssa kun hiukset voi nostaa pannan reunan yli heilumaan). Ja ruoan suhteenkin olen yrittänyt taas pysyä kuosissa. Mielitekojen kanssa elo vain ei ole kovin helppoa, kun kaikkea kiellettyä tekee mieli.




1 kommentti:

  1. Onnea hölkkäennätyksestä!! Itsensä ylittäminen ja omat ennätykset ovat aina mahtavia :) Mullakin on arvet parantuneet todella hyvin, nyt huomaa myös rinnanaluspoimujen haavoissa selvää parantumista tapahtuneen.

    VastaaPoista