Eilen saunassa ollessani katselin niitä hieman tummempia kohtia joissa "vanhat" rinnat ovat olleet (ja järkyttävän alhaalla ovat olleetkin!), mietin kaikkia positiivisia vaikutuksia mitä on tullut leikkauksen jälkeen ja tullut siihen lopputulokseen, että tämä kaikki on kannattanut. Aluksi tietenkin pelkäsin kaikenmaailman identiteettikriisejä ja ties mitä, koska en osannut kuvitellakaan mitä elämä saattaisi olla kaiken jälkeen.
Olin kuitenkin niin tottunut siihen kaikkeen...painaviin rintoihin, migreeniin, pukeutumisongelmiin, hartioiden jumittumiseen, uniongelmiin, liikuntaharrastusten rajoittumiseen, väsymisestä masennukseen ja vaikka mihin. On silkkaa vääryyttä tyytyä siihen tilaan, kun on olemassa mahdollisuus elämänlaadun parantumiseen! Arvet ovat pieni hinta verrattuna siihen mitä etuja leikkauksesta saa. Mutta ennen leikkauspöydälle päätymistä näitä asioita on yrittänyt ensin hoitaa lääkkeillä, telttavaatteilla, huonoilla liiveillä ja ihan vain liikunnan vihaamisella. ;) On minulla vieläkin vähän huono asenne liikkumista kohtaan... Esimerkiksi ladulle suksittelemaan minua ei saisi kirveelläkään, en halua pelata sählyä tai muutakaan missä saattaisin saada pallon naamaani, enkä ole muutenkaan liikunnan osalta kovin kilpailuhenkinen.
Mutta liikkuminen jatkuu yhä. Olin eilen punttisalilla. Tänään en työpäivän päätteeksi kyennyt menemään lenkille, koska oikean jalan sääri kipeytyi taas sen verran päivän seisoskelusta että oli nyt pakko jättää väliin. Sama kohta kipeytyy aina hölkkälenkin loppuvaiheessakin ja sitä sitten parannellaan loppuilta. Ikävä vaiva. :(
Mietiskelinkin, että astunko jotenkin huonommin jalalla tai vaikuttaako se, että se on kooltaan noin puoli kengänkokoa toista jalkaa isompi. Ehkä äkkinäinen liikuntarasituksen lisääminenkin varmaan on syynä, pitäisi ehkä ottaa rauhallisemmin. Jatkaa vaikka joka toinen päivä -tyyliin ja lisätä siitä aina hiljalleen jonnekin kohtaan aluksi pari peräkkäistä päivää, sitten 2 päivää+välipäivä+2 päivää -tyyliin. Voisin auttaa näitä lihasparkoja mukautumaan paremmin rasitukseen. Kävelylenkkejäkin voisin toki tehdä sellaisina päivinä, kun en tee mitään rasittavaa liikuntaa. Hmm, mietintämyssy päähän. :)
Huomenna aamulla kampean taas puntarille katsomaan, miten olen suoriutunut (niin ja tietysti mittanauhaa unohtamatta).
Löytyi tuollainen:
Sattuuko sääreen?
ps. Kuvat unohtui, mutta ehtiihän sitä. :D
Laitoin sulle tunnustuksen blogissani :)
VastaaPoistaHei samaa mieltä olen kanssasi että arvet on pieni hinta ja itse arvostan arpia joita ihmisillä on, sillä se kertoo elämästä ja usein kokemuksista. Ja onhan rintojen pienennys aika iso osa elämässä. En itse malta odottaa, että voi lähteä juoksemaan ilman että täytyy pitää tisseistä kiinni :D
VastaaPoista